Tired

Mä olen ollut niin väsynyt. Nyt mä olen todella väsynyt.
Extempore ilmoille putkahtavia itkukohtauksia, niin suurta ahdistusta rinnassa, että tuntuu kuin rintakehä murtuisi pikkuhiljaa kohti selkärankaa.

Mä yritän, mä yritän ihan kaikkeni. Mut usein tuntuu ettei sekään riitä, josta seuraa olo, ettei edes olisi yrittänyt. Se olo sitte taas tuo mukanaan itsensä soimaamisen jonka jälkeen tuntuu entistä pahemmalta.

Mä tykkään ratkoa solmuja ja sotkuja. Jo pienenä laitoin äidin kultakorut sotkuun, jotta voisin sitten ne selvittää. Ja selvitinkin aina.
Olen elämäni aikana selvittänyt monia sotkuja ja avannut solmuja. Yleensä toisten.
Nyt olen itse umpisolmussa, kädetkin on niin siinä solmussa, ettei mulla ole mitään mahdollisuutta saada solmuja auki.
Feels like my hands are tied, U know? Are yours?

Teille kaikille, ihanaa ensi vuotta.

HiDi

Love hurts

Rakastakaa toisianne. Klisee, mutta totta. 
Isompi klisee on, että puhukaa toisillenne, mutta se on vielä enemmän totta. 

Et voi tietää mitä toinen ajattelee, jollei hän puhu. Vastaavasti toinen ei voi tietää tunteistasi ellet itse puhu. 
Joskus kun kysyt, toinen ei siltikään kerro. Kun kerrot itse, toinen ei kuuntelekaan. 
Kun kysyt, toinen ottaa sen uteluna ja suuttuu tai sulkeutuu syvemmälle kuoreen. Kun puhut omista tunteistasi, toinen ottaa sen itsekkyytenä, ajattelee, että onko vain sillä väliä mitä toinen tuntee ja ajattelee?
Mitä sitten pitäisi tehdä? Onko tähän kliseistä vastausta?

En keksi muutakuin, et pitää aina keskustella. 

Ei ole turhaa puhua tunteistaan ajatuksella. ei ikinä. 

Asiat ei selvii sillä, et niistä vaikenee, vaan sillä että niistä avautuu, 

puhuu ja jonkun kanssa keskustelee. 

Mut mä en pysty enää puhuu. En uskalla. Ei vaan tuu sanat ulos vaikka yritän. Ja tiedän, että mussa on nyt jokin tosi pahasti vialla. Ai kerro jotain uutta vai? No tää on uutta. 
Harva ihminen varmaan sanoo musta, että olen sanaton, tai en omaa mielipidettä tai ettei mulla ole koskaan mitään sanottavaa. 

 Äläkä pliis kysy mikä mulla on, mä vaan olen niin helvetin onneton, 

ponneton, yksinäinen heikko liitos, mikä vika sielussani on, 

kerro sinä, oi kiitos.

Enkä kirjoita tätä siksi, et sä huolestuisit, yritän vaan auttaa itteäni et taas

avautuisin, 

niistä asioista jotka mua painaa, tuntuu että nää tekee musta

ennenaikasesti vainaan.

<3 HiDi

Taas

Superpushup

VMP

Vittu mitä paskaa oikeesti. Niin vitun paskaa.
Eikö mun pitäis luottaa rakkaimpiin? Jep. Pitäiskö niitten sitten olla aina ilmoittamatta mulle mitä tekee? Tai siis suoraan sanoen, ensin jättää kertomatta kun kysyy. Pitäisi vaan kaveri nähä kolmen aikaan. Noh. Kello seitsemän kysyn että mentäiskö kotiin? Sitte kuulen että onkin siirrytty puistoileemaan ja sitte menossa johonkin keikalle! Näkemään kaveria ketä ei ole nähnyt, mutta kenen luona juuri kävi yksi päivä. Ketä siis esiintyy keikalla ja ketä voi nähdä vasta sitten sen jälkeen. Ja sitten sanotaan, että ei mee kyllä yömyöhään. Joo tässä vaiheessa jo tuntui helvetin oudolta. Sitten ei vastata puhelimeen, eikä viesteihin melkeen kolmeen tuntiin. Kerran vaan koitin tosin soittaa.

Sitte tulee hiukan ennen kymmentä (illalla) viesti, että keikka loppu just ja että nyt hänen pitää sitä kaveria nähdä. Siis tässä vaiheessa mä vaan mietin, että eikö sinne olisi voinut mennä vasta myöhemmin? Eikö olisi mulle voinut kertoa kun lähtee, että joo, kaverilla loppuu keikka sit kympiltä, että sen jälkeen vasta nään sitä. Että tosiaan se viiminen bussi tulee tänne 22.50. että varmaan olis siinä vaiheessa sitte jo tajunnut ettei yhtälö toimi. Herää kysymys, oliko koko juttu siis ennalta suunniteltu? Eikä vaan haluttu kertoa mulle. Kun on jotenkin niin helvetin siistiä pelata jotain peliä AVOVAIMONSA kanssa ja jättää kertomatta asioita ja antaa sitten toisen olla turhaan huolissaan ja turhaan odotella kotiin. Joo voin kertoa, että musta tää ei ole yhtään kivaa, vaan vitun vittumaista. 

Ja viestissä vielä kävi ilmi, että rahaa ei ole! Mihin on ne mahtaneet mennä? Puistobisseenkö taas? Jos bussi kotiin maksaa 4,10e niin luulis tajuavan, että sen verran on säästävä sitte. Tai ainakin sitte kun on kaikki tuhlannut niin viimeistään siinä vaiheessa soittaa mulle ja ilmoittaa. Mut ei, mitään ilmoittamisia ei ole ollut. 

Mut nii, eli homma on nyt niin että mulle vaan ilmoitettiin viestillä, että ei sitte varmaan tulla kotiin yötä. Ja kun koitan soittaa ei vastata, ei vastata viesteihin. Että oikeastiko mun pitäisi tässä vaan olla huoleti, niinku toi tossa viestissä kehotti? Olemaan huoleti!
Kun toinen selkeesti jättää kertomatta, että lähden nyt ja tulen huomenna! On vitun vittumaista saada tietää se kympin aikaan illalla, että toinen ei tulekaan kotiin. Ja ettei olla vastattu  puhelimeen moneen tuntiin.

Kellään muulla mitään epäilyksiä? Mulla ainakin helvetisti. 

Ei se tarkoita, että toinen olis tehnyt jotain pahaa, mutta ainakin se saa sen oman toiminnan näyttää helvetin vakavasti siltä. Enkä tajua miksi kukaan, kuka ei tee toiselle pahaa, käyttäytyisi tahalleen niin, että toiselle tulee sellanen olo. En vaan tajua. Mä ymmärrän että teinit leikkii ja teinit pelleillee ja teinit säätää, mutta meidän pitäisi olla aikuisia. Ei kenenkään tunteilla pitäisi leikkiä. Miksi siis oletetaan, että mun tunteilla voi leikkiä? Enkö mä ansaitse totuutta? Ja MIKSEN? Mäkin kerron mihin menen, kun sä sitä kysyt, kerron millon tulen, kun sitä kysyt. Miksi siis  luulet, että sinulla on oikeus käyttäytyä eri tavoin? Luuletko, että sinun arvosi ihmisenä on suurempi kuin minun ja siksi voit polkea mua jalkoihisi? Miksi käyttäydyt kuin en olisi minkään arvoinen?

Joten voitko vittu ystävällisesti kertoa, että mitä helvetin peliä pelaat? Jos halusit että musta tuntuu pahalta niin onnistuit! Voisit sitte vielä kertoa että miksi teit niin?

Ainiin, mun pitää printata tää ulos jos halun että tää tulee sen luetuksi kenelle olen kirjoittanut. Kun siis häntä ei kiinnosta miltä musta tuntuu eikä lue tätä blogia. Koskaan. Kertaakaan.
Hei, jos mun avomies kirjoittaisi tällasta blogia missä kertoo tunteistaan, kyllä mä sitä lukisin!

Vai onko mussa jotain pahasti vialla, enkä vaan tajua? No en kyllä usko, juur vietin tänään 2,5h psykalla ja sain oikein positiivista palautetta ajatuksistani ja käyttäytymisestäni.
Jep, kyllä se sinä olet kuka käyttäytyy väärin mua kohtaan. Tai sitte sä hyväksyt sen, että mäkin käyttäydyn samalla tavalla sua kohtaan. En vaan tajua, että  miksi mä olisin välinpitämätön, kylmä, valehtelisin, jättäisin vastaamatta - ihmiselle ketä rakastan. Kerro sinä.


HiDi

Hip

Joo ei tää Blogger näköjään toimi vieläkään puhelimella, ainakaan mulla. Kirjoitin taas tekstiä, mutta tuli tunne ettei se näy ja eihän se näy! Ja sitte kaikki muukin oli ihan peestä ja poistin koko tekstin. En tajua, että miksi on tehty sovellus Bloggerista ees puhelimelle, kun se ei toimi. Ei oikeesti huvita paljon kirjoitella, kun tietää, että kun julkaisee tekstin, niin tulee pelkät kuvat ja teksti katoaa kokonaan johonkin. Ja sittekun tulee koneelle ja yrittää muokata tekstiä niin tuleekin teksti kuvatekstiksi tai valkoisella pohjalla. En tajua. En jaksa ymmärtää. 

Mutta en sen ihmeempää kirjoitellut kuin, että tässä mä välillä lepuutan sohvalla ja samalla parvekkeelta kuivia kasveja siivoan. Ollut niin kuuma kesä, että moni kasvi on kuollut pystyyn tonne. Amppelitomaattikin näyttää lehdistä tosi huonolta, mutta tuottaa tomaattia musta tosi paljon ja juur keräsinkin siitä kepollisen taas :) Ja ne on niin hyviä! Ja just sopivan makeita ja kirpeitä.

Piti jotain kuvaa tähän lisätä, mut katotaa miten onnistuu. Eilen sävytin hiuksiakin kylmemmäksi ja samalla vaalennusvärillä hieman vaalensin. Ihan kivaa, kun on taas kirkkaampi väri :)

Mut en sitäkään tajua, että miksi noiden kuvien laatu meni aivan surkeaksi kun lisäsin ne tänne? Enkä kyllä jaksa yrittää parantaa laatua, mä vaan julkasen tän. Tässä mennyt jo ihan älyttömästi aikaa, mun 5min pikapostauksessa, prkl!

<3 HiDi

Valehtelisin jos väittäisin...

En ole koskaan väittänyt, että muiden elämä olisi helpompaa kuin mun, tai että mun olisi vaikeampaa kuin muiden. Enhän mä tiedä muiden elämistä oikeasti mitään. Vain sen mitä ne kertoo. Mä tiedän oikeasti vain sen miten vaikeaa mun oma elämä on. Miten vaikeaa mun on sietää itseäni päivästä toiseen, jaksaa herätä taas uuteen aamuun.
Mä tiedän, että se on  helvetin vaikeaa ja sä et tiedä siitä yhtään mitään.

Ja se kun mä sanon noin, ei tarkoita että pitäisin sitä sun elämää helpompana, mä sanoin noin, koska se on ainoa jonka oikeasti tiedän. Myöskään kukaan ei voi tulla sanomaan mulle, että mun elämä on  helppoa, tai että mä katon maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Mun ruusunpunaiset lasit on riisuttu väkisin mun kasvoilta jo kun olin todella pieni, vain lapsi. Siitä asti olen tajunnut ihmisten pettävän toisiaan, käyttävän väkivaltaa, juovan liikaa alkoholia tai käyttävän huumeita/huumaavia lääkkeitä. Tai mikä pahinta, sekoittaa kahta viimeistä. Mä olen sen kaiken nähnyt jo todella pienenä, varmaan olen ollut alle 10-vuotias.

Joten mä en syytä itseäni siitä, että olen realisti. Mä ihmettelen ihmisiä, keillä on edelleen ne ruusunpunaiset lasit ja sitte ne kehottaa mua kattoo maailmaa niiden läpi. Miksi? Miksi mä haluaisin uskotella itselleni, että tää maailma on hyvä paikka? Miksi mä haluaisin sulkea silmäni kaikelta siltä pahalta, jota maailma päällään kantaa?
Mä en vaan ole optimisti enkä pilvilinnojen rakentaja. Mä olen realisti ja pessimisti.
Mä tiedän mitä maailma pahimmillaan voi olla, mutta tiedän myös mitä se kauneimmillaan voi antaa.
Ja taas mun tarvii muistaa korostaa; minun elämänkokemukseni mukaan, mitä maailma pahimmillaan voi olla. Mut on raiskattu, kahdesti. Mut on yritetty kuristaa kuoliaaksi eksän toimesta. Mua on petetty huumeilla, viinalla ja naisilla. Mua on vitsattu sadoilla sairauksilla, lyöty fyysisesti ja henkisesti, niin ihmisten kuin sairauksien toimesta. Mua on pidetty vankina mun omassa ja toisen kodissa, nämä muutamat asiat mainitakseni. Tiedän, että tässäkin jaoin jo liikaa henk.koht. elämääni, mutta täytyyhän mun jotenkin perustella se, miksi mun mielestä mun elämä on ollut vaikeaa.

Tällanen elämä jollekin toiselle olisi lottovoitto! Koska en ole tyhmä, tiedän, että on monia ihmisiä ketkä kärsivät minua eniten. Silti tämä kaikki on tapahtunut mun elämässä ja tän mun eletyn elämän mukaan mä peilaan mulle tapahtuvia/sanottavia asioita.
En oleta että ymmärrät elämääni/tunteitani/ajatuksiani, oletan kuitenkin, että haluaisit ehkä edes yrittää? Minäkin haluan ymmärtää Sinua, vaikken voisi, haluaisin silti edes yrittää.
Kuten yritän ymmärtää matematiikkaakin, vaikka koen olevani siinä lahjaton ja tunnen itseni tyhmäksi ja turhautuneeksi, silti yritän.

Yritän sitä Sinun takiasi, olethan myös ihminen, tässä samassa elämässä kuin minä. Me kuljemme samaa polkua, eri vaiheessa ja eri aikoina elämäämme. Siksi olisi tärkeä yrittää oppia toisiltamme, ikään, sukupuoleen, elämänkokemukseen katsomatta, koska  me olemme rikkaus toisillemme ja meillä on aina opittavaa toisiltamme.

Tulisi myös muistaa, että ihmisillä on oikeus kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan, eikä se tarkoita, että Sinun tulisi tehdä asialle/niille jotain. Jos henkilö pitää kaiken sisällään, uskon, että se vain huonontaa hänen oloaan. Mutta mä yritän sitä taas. Alan taas kirjoittaa tänne blogiin enemmän, kirjoitan tänne kaiken miltä musta tuntuu, siten en rasita ketään, siten ketään ei voi olettaa että vaadin häneltä jotain, kun kerron pahasta olostani, koska kerron sen julkisesti ja yleisesti blogissani, en kenellekään henkilökohtaisesti. Joten kukaan ei voi loukkaantua teksteistäni, ei luulla, että yritän saada huomiota tai hyväksyntää. Mä vaan kerron tunteistani avoimesti ja rehellisesti ja jos Sinä et pidä siitä, voit aina sulkea tämän selainikkunan ja olla koskaan palaamatta blogiini. Mutta henkilökohtaisesti en enää Sinua häiritse tunteillani tai ajatuksillani. Katsotaan miten se toimii.
Mutta myös Sinulla on tässä asiassa vastuu. Toistan vanhaa sanontaani; älä kysy mitä mulle kuuluu, jollet ole oikeasti kiinnostunut ja oikeasti halua sitä kuulla. Tästä lähtien Sinä saat vastauksen; lue blogistani jos kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, puhutaan Sinun elämästä.


<3 HiDi

huoh

Joo siis oon yrittäny paria viime päivitystä tehävpuhelimella ja lopputulos on se, että teksti ei vaan tuu blogiin. Kuvat on osittain tulleet, niistäkin osa poistunut julkaistaessa, mutta se teksti eniten ottaa päähän. Kun ei se ole jäänyt luonnoksiin tai mihinkään.

Puhelimen Blogger sovellus toimi ennen loistavasti, mutta päivityksen jälkeen ei näköjään enää...

Mutta joo, Sonnia autettiin siirtelee sen tavaroita ja siit jottai kirjoittelin eilen ja jostain muustakin, mut enhän mä niitä enää muista :D Kun en näitä tekstejä ikin mieti, vaan kirjoitan vaan ja julkasen, ehkä sen huomaakin.

Oon taas enemmän koukussa GoTiin. Katoin season2 jaksoon 9 asti ja sitte alotin koko sarjan alusta :P Nyt pitäs alottaa 3season, mutten malta kun 4 alkaa vasta keväällä. Mut ihana Sonni jätti hänen Valtaistuinpeli -kirjan tänne mulle ja oonkin tänään ahminu siitä esipuheen, kun odotin Raision torilla kaverii nappaa mut kyytiin. Nyttekin se kuumottelee tossa vieressä että avaan sen, mutta pitäs kans kattoo uusin TrueBlood. Ja virkata. Ostin tosi paljon lankoja tänään kirpparilta (kiitos Sonni <3) ja vihdoin mulla on vihreetä lankaa :) Ja mukaan tarttu kans kahen euron pitkä hame, kuuden euron laukku ja 50sentin puinen pikkutarjotin. Joku ihana vanhaRouva antoi mulle 2e, että sain nuo kaikki ostettua. Ihanaa kun on ihania ihmisiä <3

Mut joo, mun siis piti vaan äkkiä kirjoittaa noista edellisistä päivityksistä. Olis kaikkee asiaaki, mut en nyt jaksa keskittyy kertoo niistä.
Mut se piti viel sanoo, et ne kauralastut ku oli kuvassa tossa ed.ed. postauksessa, niin tehtiin tossa yks ilta. Yhet on tavallisia, yhet mustikoilla ja ne palaneen näköset on suklaisia :D Hih. Oli kyl hyviä. (hiton huutomerkki ku ei toimi, kaikki vaikuttaa niin laimeelta ilman sitä) Ja pannukakkua tehtiin kans. Ja muutenkin kaikkea ruokaa ja herkkua aika paljon. On ollu kyl kiva touhuta keittiössä noin paljon pitkään aikaan :D

Mut nyt mä alan tekee jotain. Virkkaamaan ja ehkä TB. Koitan lisää tähän kuvan puhelimen kanssa, jotenkin.

<3 HiDi

Ei anna.

Kuvia vaan

Mun aamunaama. Tai aina mä tältä näytän pelkällä kosteusvoiteella. Olis kyl voinut edes hiukset harjaa..

Dany <3

Tilkkujen yhdistelyä. Teenkin peiton sijaan päällisen tohon takana näkyvään rahiin.

Mun elämä, elämä jota vihaan. Ehkä jopa eniten koskaan.

Onpa kivaa kuulla ja huomata miten ihania ihmisiä mulla onkaan ollut ympärillä kaikki nämä vuodet.

Mut parempi saada sekin selville myöhään, kuin ei milloinkaan.

En voi kuin kehottaa teitä elämään elämä niin ettet luota keneenkään. Luotat aina kuitenkin siihen väärään. Aina se pettää keneen luotat.  Tosin aika kuiva elämä se sitten. Mutta parempi kuiva elämä kuin suolainen ja kyyneleitä täynnä. Se on ainakin mun mielipide.

Mä en edelleenkään olisi koskaan syntynyt, jos olisin itse saanut päättää. Mutta mun vanhemmat sen päätti. Eikö niiden sitten olisi pitänyt turvata mulle hyvä elämä? Ei varmaan, mä olen kai tässäkin käsittänyt jotain väärin. Ja luulin tyhmänä, että lapsia kohdellaan samanarvoisesti perheen sisällä. Mikä karvas pettymys.
Ja miten iso pettymys sekin on, ettei ne perheiden ainoat lapset voi koskaan näköjään ymmärtää sitä katkeruutta, mitä lasten eriarvoinen kohtelu voi aiheuttaa. Miten ne ajattelee että MINÄ olen jotenkin viallinen, kun ajattelen näin vaikka äidistäni tai siskostani? Suoraan tuomitaan minut, ajattelematta hetkeäkään sitä, että mistä mahdollisesti saattaisi olla saanut alkunsa tuo vihamielisyys.

On niin helppoa tuomita suoraan kaikki aina mun syyksi. Se on paljon helpompaa kuin katsoa peiliin. Mä olen aina ollut syypää kaikkeen pahaan, en suinkaan ikinä aiheuttanut mitään hyvää kenellekään.
Se on niin helppoa nähdä asiat niin.
Se on niin helppoa paeta omaa vastuuta.
Se on vaan aina niin vitun helppoa ajatella, että kaikki paha johtuu musta.
Ajatellaan sit niin.

Ajatelkaa sit niin. Mulle on meinaan vitun sama mitä te tekopyhät paskat ajattelette. Eläkää te helpoimman kautta, mä olen aina joutunut elämään sen vaikeimman kautta.
Ja kysyn vittu saman kysymyksen taas itseltäni. Että mitä vittua mä teen täällä? Miks vitussa mä otan tätä paskaa niskaan? Miks mä kidutan itseäni kun tiedän, että jossain on paikka mullekin, johonkin mäkin kuulun. Mutta se ei ole tässä maailmassa, ei tässä elämässä, ei näiden ihmisten luona.

Jos joku vielä joskus näkee mut niin oikeesti, jos yhtään välität, auta mua! 

HiDi

GOT

Mun piti ensin valittaa miten paska päivä on ollut. Kirjaimellisesti. Oli siinä jotain kivaakin kyllä, kun kuulin yhden ihanan pariskunnan saaneen todella pieneen ihmeen maailmaan <3 Kuukauden etuajassa, mutta silti kaikki on hyvin, molemmilla :)
Mutta sitä ennen oli pelkkää paskaa. Mutta en mä jaksakaan enää. Mulla on liian kova nälkä. Ja liian vähän energiaa, että jaksaisin tehdä jotain syötävää.

Mutta nyt, arvon herrsväki, mä siirryn GOTin pariin, se on mun uusin koukku! Oho, huutomerkki toimii taas, varmaan taas vaan tän päivän.... Sonni siitä mulle puhu ja oli saanut Sammakon (se oli se isosisko) mukaan siihen ja nyt sitte mäki oon messissä! Alan nyt tosin vasta kattoo ykköskauden seiskaa, mutta koukussa ollaan ja kovin! Ekat kuusi katoinkin aivan putkeen :P 

Ja kuin tilauksesta, yhteen ihanaan blogiin oli ilmestynyt päivitys photoshootista joka kohdistui, tietenkin blogin ihanaan kirjoittajaan, mutta kuinka ollakaan, mun GOTin suosikkihahmoon! Oon ihan rakastunut tohon naiseen, miten kukaan voi olla niin kaunis?

Tän kuvan otin vaan jostain netistä. Toi nainen on niin kaunis. Ja miten sille voi sopia valkoinen tukka noin hyvin, vaikka onkin tumma? Oli miten oli, kaunis on Emily <3

Nyt Idan postaus ja sen jälkeen GOT.

Ymmärtäkää toisianne. Avain siihen on kuuleminen. Kaikki kuulemme kun toiset puhuvat, mutta kuuntelemmeko?

<3 HiDi

Muokattu 17.6.2013

EDIT. Oli pakko tulla laittaa tähän vähän selvennystä.
Mä en siis yhtään pidä näistä "Keep calm..." -kuvista. Miks pitäs olla calm? En tajuu. "Eiks kukaan keksi mitään muuta?" Ajattelen aina kun nään näitä ainakin kerran päivässä jonkun blogissa.

Sonni sitte tuli kylään taas ja sano että "Hei, nyt tehään sulle tällanen oma Keep Calm -juttu." Mä olin siihen heti, että ei varmasti, että vihaan sitä calmia. Sonni sit sano et siihen voi laittaa jotai muutakin. Ja tää oli sitte mun eka lause sen jälkeen ja tästä sitte tehtiin tää mun juttu :D

En siis tajua missä ihmisten mielikuvitus on vai miksi kaikkien pitää kehottaa kaikkia olee calm? Mä en ainakaan ees haluu olla ;P

Ja niin, mulla lopetti eilen näppäimistö yhteistyön, mutta onneksi lomautus koskee vain muutamaa näppäintä. Mutta huutomerkkiä en siis voi enää käyttää, en tabia, en escia enkä ykköshuutomerkkiä. Nice. Mulla on kova ja kantava ääni niin millä mä sitä nyt tehostan näissä teksteissä? Onneks kysymysmerkki sentään toimii, kun mulla on aina niin paljon kysyttävää :P

Mut joo, mä alan nyt valmistautuu imuroimalla, kun siskontyttö Idudadu tulee huollattaa mulle hiuksensa.

Vi ses.

<3 HiDi

Jotain juttua hiuksista

Oli siis aivan sairas paniikkikohtaus tuossa edellispäivänä. En halua siihen nyt palata tarkemmin, mutta tuollaista mulla ei ole koskaan ollut. Mä oikeesti luulin, että tukehdun. Mutta sitten laatikosta, josta yritin etsiä paperipussia, tipahtikin pamilätkä, jossa vielä neljä jäljellä! Nyt niitä on enää kolme.
Mulla siis reseptillä paniikkikohtauksiin ja ahdistukseen Diapam 5mg ja luulin, että ne kaikki on loppu! Tarkoitus on mennä apteekkiin kunhan saan rahaa. Jep, tällähetkellä niin tiukkaa ettei pysty hakee, vaikke resepti odottaa noutajaansa.

Ja onneks mulla on ihana mies! En olisi varmaan selvinnyt ilman häntä tuosta kohtaukseta.
Mä rakastan sitä niin paljon! Miten sen saa taottua toisen kalloon? Että mä rakastan vaan sitä enkä ketään muuta! H <3 T
Hih, ollaan ehkä pölöjä, mutta taas eilen illalla saunassa piirreltiin sydämiä huurtuneeseen lasitiiliseinään :)

Ja hei, mulle tuli nyt mieleen illmoittaa, että mä olen tosiaan parturi-kampaaja ammatiltani (vuodesta 2001), vaikken sitä voikaan enää tehdä allergioiden vuoksi, mutta tykkään siitä alasta todella paljon. Ja tykkään myös jakaa osaamistani ja oonkin todella vuolaasti jaellut neuvojani hiusten suhteen ihmisten blogeissa. Toivon, ettei se ole loukannut ketään, koska se ei missään nimessä ole mun tarkoitus! Vaan mun tarkoitus on auttaa, olla avuksi, ehkäistä hiuskatastrofeja ja ennenkaikkea pitää hius hyvässä kunnossa. Tai sitten vastaavasti saada se taas takaisin hyvään kuntoon :)

Oonkin aina sanonut, että mun hiukset on huonokuntoiset, mutta erittäin hyvinhoidetut. Koska ennen värjäsin todella paljon hiuksiani ja siksi kunto oli huono. Nykyään mulla niin lyhyt tukka, ettei enää ehdi kunto huonontua ja kans kun noi allergiat todettiin, niin turha mun enää haaveilla yhdestäkään värinpoistosta (vaalennusaineesta), joten turha myös värjää mitään tummaa enää, kun ainoa vaihtoehto on sitte kasvattaa se pois. Siksi mulla siis nykyään oma väri, jota oon hiukan vaalennusväreillä kirkastanut ja käytän hopeesampoota/hoitoa.

Mut niin, takas siihen asiaan!
Eli siis jos teillä on mitään kysyttävää hiuksista (tai miksei muustakin kauneudenhoidosta, koska opiskelin myös melkein loppuun kosmetologikoulun) niin kysykää ihmeessä!
TYHMIÄ KYSYMYKSIÄ EI OLE! :)

Eli ihan mikä asia vaan mikä askarruttaa niin kysy pois! Mä haluan auttaa, joten varmasti vastaan sulle. Ja jos asia on sellanen mitä en osaa/hallitse, niin kerron kyllä senkin ja yritän ohjata suunnalle, joka osaisi vastata kysymykseesi :)

Tarkotus olis kans postaus tehä (tai ehkä parikin) missä esittelen omia vanhoja hiuksiani. Olen myös lähes aina itse leikannut hiukseni, joten leikkuumallitkin on sitte mun omaa käsialaa. Siis aina värjään myös itse ja teen sinettipidennyksetkin itse itselleni. Mulla vaan on kiintolevy menny sen verran monta kertaa rikki ettei vanhoja kuvia paljon ole, mutta onneks eilen muistin taas irc-gallerian olemassaolon, kun Sonni (pikkusisko) kävi kylässä. Katottiin sen profiilissa olevia kuvia ja sovittiin, että joku kerta kopioidaan ne sieltä mun koneelle niin saan ainakin osan kuvista takasin. Onhan mulla omakin profiili siellä edelleen vaikken ole moneen vuoteen sitä käyttänyt. Mutta olenkin sen säästänyt lähinnä juurikin niiden kaikkien valokuvien vuoksi. Kirjoittelin mä myös aika paljon sinne ja on nekin sitten kiva joskus ottaa talteen. Mun nikki on siellä Hidih, jos jotain kiinnostaa. Mutta kuvat ja tekstit siellä on erittäin vanhoja, joten yrittäkää pitää se mielessä jos/kun niitä kattelette/luette. Olen omasta mielestä ainakin paljon kasvanut ihmisenä niistä ajoista. Ihan henkisesti pääasiassa, vaikka painoakin on niistä ajoista tullut vaihtelevasti 10-18kg lisää :)

Eikai mulla sitte muuta :) Nauttikaa sadepäivästä!
Jos osaisin (=jaksaisin ottaa selvää) laittaa youtube-linkin, laittaisin tähän nyt Leijonamieli ja Putkimiehet - Laulu sadepäivän varalle. Se on ihana biisi!
Suosittelen kuuntelee myös uuden kesäkumibiisin, mä tykkään! Se on vähän kuin suolaista ja makeaa, joka yhdessä tekee täydellisen kokonaisuuden.
Cheek - Jossu Feat. Jukka Poika

Joo mä lupaan ottaa selvää seuraaviin musavinkkeihin mennessä ton linkityksen jalon taidon :D


<3 HiDi

Se tuli!

Mutta kyllähän mä sen tiesin ;)
Se paketti siis tuotiin meille tossa ennen kahta. Eihän se tosiaan ollut meidän vika ettei se ekalla kerralla osannut oikealle ovelle.
Mut tää törkeä teinikuski ei edes pahoitellut sitä, että hänen takiaan meinasi paketti jäädä tulematta meille. Teki mieli sanoa sille sen käytöksestä, mutta en jaksanut enää. Olen kuitenkin tänään saanut valittaa jo Raision sairaalan ylilääkärille (joka on muuten typerin lääkäri kenen kanssa ikinä olen jutellut. Tiesittekö meinaan, että ripuli saattaa tarkoittaa umpisuolen tulehdusta? En mäkään, mutta tämän lääkärin mielestä kyllä!),  koska hän oli laskuttanut minua ajasta jonka olin perunut. No se lasku tietenkin peruttiin, ha ha! Oikeus voitti taas!

Mut niin, siellä paketissa ei ollut mulle mitään, vaan kissoille herkkuja, ruokaa, leluja, patterisänky ja silikaattihiekkaa. Ja voi että noi pojat leikki innoissaan :D
Ja sen jälkeen onkin vaan nukkuneet.

Tässä jotain kuvia kun Riiviö hengas mun kaulalla aiemmin. Hän on niin suloinen kun haluaa halia.

<3 HiDi

DPD

On sitte todella paska kuljetusfirma.
Tilattu yli huntin paketti Saksasta siten, että se tuodaan ihan kotiin sisälle asti. Paketti painaa taas varmaan sen 25kg about.

Noh, mä olin psykalla ja mun mies jäi kotiin nukkuu. Kun mä tuun takas kotiin, niin ihmettelen ettei paketti ole tullut. Katon netistä että missäs se menee. Ai, ne on muka yrittäneet tuoda sen, muttei olla oltu kotona. Mielenkiintoista. Mä soitan as.palv. ja siellä muija soittaa sitte kuskille. Ai siksi ei olla tuotu, kun alaovi lukossa? No ei muuten ole, takaovi kyllä on lukossa, niinkuin yleensä aina kerrostaloissa, mutta mein etuovet on kyllä auki klo. 20 asti. Eikä oltu soitettu kun ei ole kuulemma numeroa, vaikka sen olen tilauksen yhteydessä antanut.

Puhelu tuli maksamaan yli 2e, veikkaan että yli kolmekin helpolla. Vituttaa sekin. Kun ei ole mun vika, että kuski on niin idiootti, ettei erota kerrostalon takaovea etuovesta. Etuovissa on yleensä numerot/kirjaimet ja sisäpuolella näkyy nimilista. Näitä mitään ei ole meidän takaovessa, silti toi älyn jättiläinen on onnistunut sekoittaa ovet.
Ja sitte tää as.palv. muija sanoo, että meidän pitää itse hakea paketti myöhemmin tänään jostain tai odottaa maanantaille, kun kuski on JO Naantalissa! Mähän siis asun Raisiossa joka on Naantalin naapuri, että hiukan naurattaa, kun on kuski jo niin kaukana. Jos se on Turkuun takasin menossa, niin tää on matkan varrella. Ja kun edelleen, ei ole minun,  maksavan asiakkaan vika, jossei kuski älykkyysosamäärä riitä oikean oven etsimiseen. Ja sen sanoin tälle as.palvelijallekin.

---

Pari puhelua takana ja silti samassa pisteessä asia, kuski ei muka ehdi enää tänään tuomaan (kello oli vajaa 12). En todellakaan suostu tähän.

--

Puhelu lisää ja paketin pitäisi tulla klo 13.15, katsotaan......

--

Niin ja mun uus psyka (lääkäri) on paras mitä mulla on tähän mennessä ollut, jeee!!!

Riiviö on taas mun sylissä ja kehrää ja kynsii mun dekolteeta, au! Se kun aina tassuttelee ja nyt kun sillä on kynnet, niin raukka ei ymmärrä että sattuu  :( On se aika raukka muutenkin, kun jää noista kynsistään kaikkialle kiinni missä sitten tassutteleekin tai teroittaa kynsiä. Mun suloinen vanhus karvakasa <3

Kivaa vkoloppua kaikille! Mulla taas kotiviikonloppu edessä :)


<3 HiDi

Mobile

Mä nyt yritän ekaa kertaa puhelimella päivittää. Et tää on ihan vaan testi. Muutenkin vähän hankalaa. kun Riiviö tunki väkisin syliin ja mä istun meidän todella upottavalla rahilla ja mun vatsalihakset ei ole ihan kunnossa. Tai mikä osa musta olisi.

Mut nyt tähän sit muutamia huonolaatuisia kuvia, jos onnistun.

<3 HiDi

Vihaan mun elämää. Vihaan elämistä, tätä vitun tuntemista. Mä vittu haluan pois!! Miten se voi olla niin vaikeeta? Miks mä en saa mennä? Miks tulee vaistonvarainen selviytymisreaktio tai joku ja yrittää taistella vastaan? Miksen voi vaan luovuttaa ja lähteä. Mä haluan pois. Mä olen siitä aivan varma. Tää on paskaa. Mua sattuu. Miksei yhteen pilleriin voi kuolla?

FB -ahdistus

Jouduin menee sinne äsken! Faceen! Ja oli ihan kamalaa! Ahdistavaa! Kaikkea oli niin paljon ja tuolta tuli sitä juttua ja tuolla oli sitä ja tonne oli tullut tota ja kaikkea oli sikin sokin. 

Mä en oo siis käyny fb:s viime syyskuun jälkeen, eli mitä se sit tekee, reilut kahdeksan kuukautta ilman sitä. Ja on ollu paljon helpompi olla. Sen taas muistinkin heti, että miten ahdistavaa se on, kun pitäisi olla selvillä niin monen asioista, että tietää mihin mikäkin liitty ja kellä mikäkin juttu meneillään. Kaikkeen pitäisi kommentoida ja iteki pitäs lisätä kuvia ja tekstiä. No toi viiminen on kuin tää blogi, mut tää onkin luonnollisempaa mulle. Kirjoittaa just mitä mieleen tulee ja julkasta se täällä. Ja voin ite päättää mitä blogeja ja mitä julkaisuja luen. Ei siis turhaa tietoa kaikesta mahdollisesta.

Mut joo, nyt tää alko menee taas siihen, miten oon kyllästynyt faceen ja miten paljon helmpompaa on keskittyä vain omaan elämään. Mut syy miksi menin tonne tänään on, että mulle oli tullu spostia, että olisin kyselly salasanaani. Pakko oli siis kirjautua sisään ja vaihtaa salasana. Jos joku kerran on niin kiinnostunut mun tilistä ja yrittäny sen salasanan haltuun saada :D En kyllä voi ymmärtää miksi? Okei joo, mulla on salainen numero ja osoite, mut jos joku välttämättä haluaa mut kiinni, niin uskon tuntevan ainakin jonkun joka tuntee mut, jonka kautta vois sitte laitta mulle infoa, että haluis mun numeron. Kun mun numeroa toivottavasti kukaan ei jakele kyselijöille, vaan kysyy multa saako numeron antaa.

Perjantaina oli kiva ja touhukas päivä. Mun vanhin sisko, sen tyttö ja samalla mun kummityttö ja hänen poikaystävä tuli kylään ja laitoin heidän hiukset ja isosisko teki ruokaa, se kun on sen yks ammatti. Mein pikkusisko eli Sonni tuli kans viettää iltaa ja toi meille allergialääkkeitä, kun mun varastot on päässy hupenee ja tää kevät ja alkukesä on ollu hyvin allergisoiva, ainakin mulle. Sonni jäi sit kans yökylään ja oli kivaa taas viettää Sonni-iltamaa. Pistää vaan miettii miten toi mun mies meidän Sonnien menoo kestää :D Kun meillä lähtee jutut ja hommat aina ihan lapasesta ja se voi ehkä tuntuu ulkopuolisesta pölöltä, en tie ku en oo ollu ulkopuolisena mein jutuissa! Mut ehkä se kestää. On täällä ainakin muitakin huoneita sitte, että niihin voi tarvittaessa paeta. Ei olla kyl hirveen usein nähty lähiaikoina, mutta toivottavasti sekin nyt muuttuu ja aletaan nähä useemmin. Meillä on aikapaljon ikäeroa, mutta ollaan oltu yhessä vaiheessa elämää ku paita ja peppu ja se näkyy vieläkin. Me ollaan erottamattomat Sonnit. Kaikkea kestetty ja toisiamme varsinkin, mut silti Sonneillaan edelleen yhdessä <3

Sonni teki tällasen ja lähetti mulle.

Ah, alkaa kädet sattuu. En jaksa kirjottaa enempää. Eikai ees ois mitään asiaa, eikai ollut nyttekää, mut tää on  mun tapa. Avaan vaan tyhjän sivun ja alan kirjoittaa. En mieti etukäteen, että mistä tai miten vaan alan kirjoittaa suoraan sitä mitä päähän tulee. Ja uskokaa, että sormien on vaikee pysyä perässä, vaikka 10-sormijärjestelmä onkin hallussa, ainakin osittain :P

Alan nyt näpyttää puhelinta ja vastaa Kookokselle. Se on mun yks ystävä kestä en ollu kuullu kuukausiin mitään ja otti yhteyttä joku aika sitten ja on paljon kuulumisia vaihdettava. Se tyttö on tosi pieni, mutta sitäkin mahtavampi. Nytteki se on intissä! Vaikka on just taistellu suuria pimeyden voimia vastaan ja miekkaillu ne maanrakoon! 

<3 HiDi

No ei sitte!

Mun piti kirjoittaa blogi kuvilla, mutta ei. Siirsin kuvat puhelimesta koneelle, sieltä valitsin kuvat jotka voisin julkaista muokkauksen jälkeen. Mutta joo, ei tosiaan ole kuvanmuokkausohjelmaa koneella. Tai joo, on toi Paint, mut siihen en koske, en ikinä. Enkä taas vastaavasti koske mihinkää Photoshopiin tms. 

Mä haluan vain cropata, muuttaa kirkkautta, ehkä värisävyjä ja ehdottomasti poistaa punaiset silmät. En tajua ihmisiä ketä kehtaa julkaista kuvia, joissa on punaiset silmät. Se on NIIN helppoa ottaa ne pois, että viimeistään ekaluokalla jokaisen pitäs se osata. Tai sitte ei vaan saisi julkaista kuvia. Toinen juttu on, että samalla tavalla lailla pitäs kieltää ihoon koskeminen, kun muokkaa kuvia. En tajua sitäkään miten ihmiset kehtaa julkaista ittestään kuvia, joissa kasvojen iho on todellakin blurrattu (tai jotain muuta, en tie sanastoa) siten, että se oikeen huutaa sieltä, että "tää ei oo mun iho, tää on ihan vaan muokattu ja pidän ihmisiä niin typerinä ettei ne tajuaa sitä". Sit kommentit on täynnä, että "miten sulla on noin hyvä iho?" "Mitä meikkivoidetta käytät?" Ja bloggaaja vastaa auliisti meikkivoiteen nimen ja kiittää kommentoijaa. WTF?!?! (WuTangFinland) Eikös sen bloggarin pitäs viimeistään siinä vaiheessa kertoa, että kuvaa on käsitelty ja paljon! Varsinkin kasvoja, varsinkin ihoa, mitä mun mielestä _ei koskaan_ saisi käsitellä (ellei sitte ole todellinen ammattilainen jne.) Mitä järkeä muutenkaan on yrittää antaa itsestään silkosempi tai parempi kuva, kuin oikeasti on? Eikö tulla ajatelleeksi, että ehkä joku joskus näkee sut oikeesti ja näkee miltä näytät oikeesti?


Mut joo, se siitä avautumisesta. Joku jos tietää jonkun todella yksinkertaisen kuvankäsittelyohjelman (ilmaisen) saa vinkata! Ja kun en tosiaan päässyt noita muokkailee niin laitan tähän muutaman kuvan jolle ei tarvinnut tehä mitään.

Tässä joku noista pipoista mitä oon virkannu. Aloitan siis ihan ketjusilmukoilla ja sitten teen siitä renkaan johon alan tekee pylväitä ja lisään silmukoita alussa joka toisen silmukan jälkeen ja kun rivi vaihtuu, niin aina askeleen harventuu se lisäys. Ja kun on tarpeeksi iso se pipon "pohja", niin lisäys lopetetaan ja jatketaan normaalisti virkkausta, kunnes pipo on tarpeeksi iso.

Jos joku haluaa tietää enemmän virkkauksesta tai ohjeista, niin kysykää vaan :) Tein tossa bikinitkin. Alaosa on läppä mut yläosasta tuli tosi kiva! Siitäkin kuvaa sitte joskus.. Virkkaan myös edelleen sitä tilkkutäkkiä pikkuhiljaa. Pipoja on nyt tullut tehtyä eniten ja tein siskolle talviversion, mutta kun se tuli kylään, se vei mun kesäpiponkin minkä olin tehnyt itelle :D

Tässä on tää talvipipo minkä tein mun siskolle. Otin vaan nopee vessassa kuvat peilien kautta, kun se oli mun omassa päässä ja lähetin siskolle kuvia, että kelpaako. Kelpas se! Istu se päässä täällä illan vaikka oli lämmin :D

Asiaa olis ja kuviakin, mutta jos mä nyt lopetan. Alko taas vituttaa. Mä alan kutoo. Aloitin eilen tekee haaraosattomia villahousuja eli superpitkiä säärystimiä eli reisistimiä :D


<3 HiDi

Mä en oo koskaan...

Mä näin nyt kahdessa blogissa tällasen haasteen missä kerrotaan kolme asiaa joissa "päihittää" muut bloggaajat. Mä ite tulkitsin tuon haasteen just sillä tavalla, että kerrotaan vastaukset aloittamalla lause "Mä en oo koskaan...". Eli siis kerrotaan kolme asiaa, joita ei ole ite koskaan tehnyt, mutta olettaa että mahdollisimman moni muu on.

Tää on oikeestaan mun suosikkipeli! Oon tainnu siitä jossain kirjoituksessa mainita, ehkä jopa ihan ensimmäisessä, että tykkään aina kaveriporukassa sanoa mä en oo koskaan.... ja jotain mitä sitte en oo koskaan tehnyt ja kun ne totee, että ne on, niin huudan PISTE! Ja usein mua katotaan kieroon... Eli usein siis pelaan yksinäni sitä ;) Mutta joo, ennen käytin aina sen, etten mä oo koskaan kirjoittanu blogia, mut se nyt ei enää toimi. Ja mun yks varma piste käytettiin jo tossa toisessa blogissa missä tähän haasteeseen törmäsin, joten en viite sitä käyttää. Eli mä en oo koskaan oppinu viheltään. Tosin oon kehittäny pärinä-äänen sen tilalle ja se on kuulemma tosi ärsyttävä :P Nyt yritän kuumeisesti keksiä kolmea juttua jota en oo koskaan tehnyt, mutta mitä mahdollisimman muu olisi.    ...       ...      ....

1. Mä en oo koskaan hypänny veteen pää edellä ETUPERIN. Siis mä uskallan hypätä vaan siten, että lähtötilanteessa on selkä veteen päin :D

2. Mä en oo koskaan ollu pakettimatkalla. Tai siis sellasella missä ostetaan niinku yhdessä lennot ja hotellit tietyksi ajaksi. Mä ostin vaan lentoliput ja etsin sitte rinkkani ja telttani kanssa paikanpäältä leirintäalueen, en hotellia :) Tai sitte oon ollu autolla Euroopassa ja sitte vaan bongattu joku hostel tai sen tyylinen, ei sillonkaan hotelleja. Ne otetaan vasta sitten, kun on lapsia ;)

3. Mä en oo koskaan käyny RAXissa syömässä :D Tää nyt on kaikista eniten läppä, muttakun en keksinyt enää mitään. Nääkin kolme oli todellisen mietinnän takana. Mä en pysty syömään isoja annoksia, en oo koskaan pystynyt, niin en vois ajatellakaan meneväni RAXiin tai sen tyyliseen paikkaan syömään. Jo se suuri ruuan määräkin tekis varmaan pahaa :/

Olipa ehkä turha postaus, mut ainakin sai aivot jumppaa, kun piti ajatella niin paljon :D Muu kroppa sitä ei sitte tänään saanutkaan. Mutta eipä oo painokaan noussut, aamuisin se näyttää sen 58.4kg aika tasaisesti. Ja kai se aika sama on mitä vaaka sanoo, kun mä yritän vaan kiinteyttää, niin eikai sen painon pitäisi kauheesti laskeakaan, ehkä jopa päinvastoin? Ja osa housuista ainakin tuntuu jo löysemmiltä....

Nyt olis kyllä aika mennä nukkumaan. Huomenna  laitan parit hiukset kuntoon ja sitte vois myöhemmin laittaa vaikka tämän omankin pään kuosiin. Oon aloittanu laittaa pidennystä vasemmalle puolelle. Oikea mulla on edelleen 9mm ja muutenkin hiukset ovat kauttaaltaan aika lyhyet. Ja tarkoitus pidentää vaan vasen sivu ja  ohimon ja  otsan sivun takaa pääliosaa. Vaikeeta selittää, mutta saatte kuvaa sitten valmiista tugeesta niin hahmottuu millanen se on. Ja tiedän että se tulee näyttää pidennykseltä, eihän nyt tollanen pitkä lirtti tosta vaan yhteen kohtaan päätä kasva :D Mutta mä haluan kesäksi jotain piristystä ja tää toimii aina ;)

<3 HiDi

Hasta la vista, baby

Mä en ole kirjoittanu aikoihin. En edes tiedä miksen? Kuitenkin asiaa olisi vaikka miten ja kaikkea uuttakin olen keksinyt (mm. sohvatreenit) josta voisi blogata. Mutta sitten se jää. Huomaan taas vaan selaavani Iltalehti.fi:tä, katsovani Korkeasaaren mangusteja tai tuijottavani telkkaria. Kaikkien muidenkin blogit jäi tossa kuukausiksi unholaan, mutta nyt olen taas blogi  kerrallaan palauttanu itseni ajantasalle.

Ajantasalle.

Sinne kai pitäisi saada teidätkin. Edelleen olen sairauslomalla. Nyt on aloitettu fyysisen kunnon kartoittaminen, että jos sitä vaikka pääsisi johonkin kuntoutukseen joskus niin olisi sitten fyysisesti työkunnossa - joskus.

Aika vaikeeta on ollut löytää saippuaa ja sampoota, jossa ei olisi sitä cocamidepropyl betaine -ainetta, jolle oon allerginen. Taas tilasin näytteitä ja taas niissä oli cocaa. Pesin siskon hiukset sampoolla jossa sitä oli ja hitti kun alkoi kädet heti jo siinä samalla kirvelee :( Eli ei kannata ees harkita omaan päähän laittamista. Et jos jollain on tietoa sampoista ja/tai saippuoista jotka on coca vapaita, niin saa ilmoittaa mulle :D

Mä oon muuttanutkin! Tai me :) Senkin takia vähän blogi jäi, kun oli aika vaikeeta hommata asuntoa, kun molemmat luottotiedottomia, niin siinä piti tehä pikkasen (paljon) enemmän töitä sen rinnalla mitä luottotiedolliset tekee asunnon saamisen eteen. Mutta kaikkien kommervenkkien jälkeen meillä on nyt todella ihana asunto! Iso kolmio jossa on iso lasitettu parveke (puutarha) ja sauna. Ja mikä parasta, asunto on ylimmässä  kerroksessa ja "omistustalossa", jossa me olemme ainoat vuokralaiset :) Ja asunnon hintakin alle 700e/kk, joten ei voi kuin olla onnellinen :)

Äitikin kävi tänään kylässä <3 Toi mulle lisää lankoja. Mä kun sain hirrrrmuisen virkkausbuumin päälle, kun muutettiin tänne uuteen asuntoon. Virkkasin kaikki mun langat mitä mulla oli :D En sinänsä mitään ihmeellistä ole tehnyt. Keraamisen lieden suojan, pannulapun ja pannunalusen. Banaaneille pussin jääkaappiin ettei ne palellu, kun mä syön ainoastaan kylmiä ja keltaisia (lähes virheitä) banskuja ja tuntuu, että ne ehtii paleltua tonne jääkaappiin ennenkuin ehdin ne syyä :( Ja kaikkea pientä pussukkaa ja juttuja ja varsia villasukkiin ja ranteenlämmittimet. Joo, lankaa oli paljon :D Ja erityisen paljon oli sellasta lankaa joka oli tosi lyhessä palassa (15-50cm) ja niitä sitten aikani ensin sidoin yhteen, jotta sain suuren lankakerän erivärisistä langanpätkistä ja niistä aloin virkata tilkkuja! Tilkkuja on nyt aika läjä ja teen tosiaan niitä vielä lisää ja sitten niistä saakin tehtyä kivan tilkkutäkin parvekkeelle viileisiin kesäiltoihin :) Otan siitä sitten kuvan joskus kun se on valmis. Nyt mulla ei ole teille mitään kivaa kuvaa, joten lisään pari vanhempaa kuvaa joistan mun (tylsistä) syömisistä ja jotain muutakin vanhempaa random -kuvaa saattaa tulla.

Ihanaa kun on ollut jo lämpimiä päiviä ja aurinkokin  näyttäytynyt ihan kiitettävästi. Tuolla mein partsilla on tosi ihana nauttia auringosta ja kahvista pelkissä bikineissä, kun ei kukaan naapuri näe mua ja mun valtavaa valkoista vatsaa :D Ja siellä on amppelimansikkaa ja -tomaattia (kaiken yrtin, pavun ja muun seassa) tulossa hyvällä vauhdilla ja joka päivä katselenkin miten nuo (vihreät) mansikat kasvaa oikeen silmissä :P

Mä yritän nyt taas päivitellä ahkerammin mun kuulumisia! En lupaa, mutta lupaan ainakin yrittää <3
HiDi

Kaurapuuro on oikeesti mun herkkua! Ja kylmä maito sen kanssa <3 Ja lähes aina laitan suoraan pakasteesta mustikoita tai muita marjoja joukkoon.

 Mun toinen herkku! Tossa on puolet mun miehen äidin tekemään hernekeittoa ja puolet Jalostajan. Laitan ite vielä aina sekaan juustoa, pippuria ja yrttjeä.

Raejuustoa, kukkakaalia, kurkkua, ituja ja salaattia. NIIIN hyvää!

Mun peruukkikokeilu vanhassa asunnossa. Ja ei, en ole kihloissa, toi on mun oikee käsi :D

Miksi kaikki muut mutten minä?

Ehkä tavallinen kysymys. Todella yleinenkin.
Lapsi kysyy kun äiti tulee hakee häntä tarhasta, että saako hänkin kaksiosaisen kurapuvun niinku Maijalla? Äiti vastaa, että sitten saat kun olet sinäkin esikoulussa kuten Maija. Lapsi ihmettelee, miksi kaikki muut mutten minä.

Sama jatkuu murrosiässä, halutaan ne muotivaatteet ku muillakin on; miksen mä saa ku kaikil muilki on? Kaikki tietää tän jutun? Eiks juu?

Tää tuli mieleen kun taas tän päiväisiä uutisia lukee, että ihmisiä kuolee. Nuoria kuolee. Lapsia kuolee. Turhaan. Heillä olisi ollut kaikki vielä edessä. Onneksi 8-vuotiaan Eerikan MURHANNEET isä ja äitipuoli tuomittiin elinkautisiin. Sairasta.
Sairasta on kyllä mun ajatuksenjuoksukin. Tekisin mitä vaan, että se olisin voinut olla minä Eerikan tilalla. Tai sen 14-vuotiaan kun kuoli rattijuoppoisänsä takia ulosajossa. 

Miksi minä en voi päästä menemään? Olen jo kärsinyt liikaa, olen jo kantanut liikaa. En jaksa enää itkeä, en kärsiä, en kantaa.

Antaisit mun mennä.

Blackfield - 1,000 People

"A thousand people yell

Shouting my name

But I wanna die in this moment

I wanna die

And a thousand people smile

Smiling at me

But I wanna die in this moment

I wanna die

No way to understand

Why I've become the way I am

When the sky is filled with stars

I find a place inside my heart

Some people can take a blow

And won't ever drop

But I wanna die in this moment

I wanna die

She will tell me she loves me

And she won't ever stop

But I wanna die in this moment

I wanna die

The coldness in my soul

And I reach out for her to hold

Then I watch her close her eyes

It's only me that needs to cry

And if I stay with you

Do you believe that I'll pull through?

No way to understand

Why I've become the way I am

When the sky is filled with stars

I find a place inside my heart

Then I watch her close her eyes

It's only me that needs to cry

A thousand people yell

Shouting my name

But I wanna die in this moment

I wanna die"

In this moment, I just wanna die. No way to understand why I have become me.

I  hate myself.

chat

Last summer

"so? she wasnt the right one for u and that was a teach and someday u found or meet that right one or atleast better one."

"people need different kind of people beside them in different times on a lifetime, u know. she was right for u then but life goes on, peoples goes on too, someones faster, someones to another directions...."

 "More wrong people u met on your life, more closer u have to be that right one."

" if u nevet try out nobody, even wrong ones, how can u met the right one?"

"U really cant find anything by looking, u just have to stop that and start living and someday, she appear to you, just when u dont expect."

             Halusin teillekin avata muutaman lentävän ajatukseni elämästä :)

Love my haircolor

Anteeksi mun huono englanti, oli vaan pakko kopsata tänne mitä heittelin yhessa chatissa yhelle ihmiselle. En todella luule osaavani englantia enkä kaipaa siitä mitään oikeinkirjoitusoppeja, koska asia varmasti on kuitenkin esitetty niin, että sen ymmärtää?
 Capish?

Olen kans pahoillani etten oo postannut :( On ollut vaikka mitä ja niistä postailen myöhemmin. Kaikki on kuitenkin hyvin :) Kipeenä vaan oon ollu taas tai edelleen, tuntuu ainakin ettei tässä välissä ole ehtinyt terveenä olemaan. 

Ja ilman tupakkaa olen edelleen! Oonkohan ees kertonut siitä? Etten ole viime syyskuun jälkeen tupakoinut kun viime toukokuussa todettiin astma niin piti sit lopettaa ja hyvä  niin!

 Ainiin, edellisyönä heräsin johonkin meteliin joka kuului toisesta asunnosta. Mun kissa Riiviö nukkus mun päällä (kuten aina, siis vaikka olen kyljelläni, se makaa mun päällä, lonkalla tai kyljellä, selälläni kun ooon niin hän on ihan kaulalla) ja säikähti ääntä ja hyppäs vauhdilla pois. Tunsin samalla järkyttävän kivun ja repäsyn vasemmassa suupielessä ja veri tirskahti suuhun. Äkkiä ylös ja peilin eteen. Eihän siitä veren läpi mitään nähnyt vaan aikani vesihanan alla oltuani ehdin nähdä, että hyvin oli käynyt. Hetken jo luulin, että tikkejä tarvii. Riiviön kynsi siis oli koukannun mun suun sisäkautta ja yrittänyt repeytyä huulen läpi kun oli pompannut pois, mutta onneks jostain syystä irronnutkin "takakautta" ja tuli vaan "pieni" vekki. Ei se riittänyt, kun aamulla ripustin pyykkejä niin kolautin ihan sen huulen viereisen kohdan täysillä pyykkitelineeseen ja siinä tirskahti sitte taas vedet silmiin ja huuli turposi samantien ja taas oltiin vesihanan alla. Olin varma, että tulee sininen huuli ja saan ilmaset täytteet alas, mutta eih, aika normaalilta toi näyttää. Joten tässä oli kaksi kertaa onni onnettomuudessa :)

Loppuun vielä supernolo posetuskuva xD

Mutta tän piti olla vain nopee postaus ennen suihkua! Mutta taas mä oon jaaritellu monta metriä eikä mitään asiaa :D 

Kuvasateen ajattelin laittaa huomenna tulemaan mun loppuvuodesta :)



Mintulle iso kiitos tunnustuksesta, teen sen kunhan ehdin, äääh! <3 oot ihana <3