huoh

Joo siis oon yrittäny paria viime päivitystä tehävpuhelimella ja lopputulos on se, että teksti ei vaan tuu blogiin. Kuvat on osittain tulleet, niistäkin osa poistunut julkaistaessa, mutta se teksti eniten ottaa päähän. Kun ei se ole jäänyt luonnoksiin tai mihinkään.

Puhelimen Blogger sovellus toimi ennen loistavasti, mutta päivityksen jälkeen ei näköjään enää...

Mutta joo, Sonnia autettiin siirtelee sen tavaroita ja siit jottai kirjoittelin eilen ja jostain muustakin, mut enhän mä niitä enää muista :D Kun en näitä tekstejä ikin mieti, vaan kirjoitan vaan ja julkasen, ehkä sen huomaakin.

Oon taas enemmän koukussa GoTiin. Katoin season2 jaksoon 9 asti ja sitte alotin koko sarjan alusta :P Nyt pitäs alottaa 3season, mutten malta kun 4 alkaa vasta keväällä. Mut ihana Sonni jätti hänen Valtaistuinpeli -kirjan tänne mulle ja oonkin tänään ahminu siitä esipuheen, kun odotin Raision torilla kaverii nappaa mut kyytiin. Nyttekin se kuumottelee tossa vieressä että avaan sen, mutta pitäs kans kattoo uusin TrueBlood. Ja virkata. Ostin tosi paljon lankoja tänään kirpparilta (kiitos Sonni <3) ja vihdoin mulla on vihreetä lankaa :) Ja mukaan tarttu kans kahen euron pitkä hame, kuuden euron laukku ja 50sentin puinen pikkutarjotin. Joku ihana vanhaRouva antoi mulle 2e, että sain nuo kaikki ostettua. Ihanaa kun on ihania ihmisiä <3

Mut joo, mun siis piti vaan äkkiä kirjoittaa noista edellisistä päivityksistä. Olis kaikkee asiaaki, mut en nyt jaksa keskittyy kertoo niistä.
Mut se piti viel sanoo, et ne kauralastut ku oli kuvassa tossa ed.ed. postauksessa, niin tehtiin tossa yks ilta. Yhet on tavallisia, yhet mustikoilla ja ne palaneen näköset on suklaisia :D Hih. Oli kyl hyviä. (hiton huutomerkki ku ei toimi, kaikki vaikuttaa niin laimeelta ilman sitä) Ja pannukakkua tehtiin kans. Ja muutenkin kaikkea ruokaa ja herkkua aika paljon. On ollu kyl kiva touhuta keittiössä noin paljon pitkään aikaan :D

Mut nyt mä alan tekee jotain. Virkkaamaan ja ehkä TB. Koitan lisää tähän kuvan puhelimen kanssa, jotenkin.

<3 HiDi

GOT

Mun piti ensin valittaa miten paska päivä on ollut. Kirjaimellisesti. Oli siinä jotain kivaakin kyllä, kun kuulin yhden ihanan pariskunnan saaneen todella pieneen ihmeen maailmaan <3 Kuukauden etuajassa, mutta silti kaikki on hyvin, molemmilla :)
Mutta sitä ennen oli pelkkää paskaa. Mutta en mä jaksakaan enää. Mulla on liian kova nälkä. Ja liian vähän energiaa, että jaksaisin tehdä jotain syötävää.

Mutta nyt, arvon herrsväki, mä siirryn GOTin pariin, se on mun uusin koukku! Oho, huutomerkki toimii taas, varmaan taas vaan tän päivän.... Sonni siitä mulle puhu ja oli saanut Sammakon (se oli se isosisko) mukaan siihen ja nyt sitte mäki oon messissä! Alan nyt tosin vasta kattoo ykköskauden seiskaa, mutta koukussa ollaan ja kovin! Ekat kuusi katoinkin aivan putkeen :P 

Ja kuin tilauksesta, yhteen ihanaan blogiin oli ilmestynyt päivitys photoshootista joka kohdistui, tietenkin blogin ihanaan kirjoittajaan, mutta kuinka ollakaan, mun GOTin suosikkihahmoon! Oon ihan rakastunut tohon naiseen, miten kukaan voi olla niin kaunis?

Tän kuvan otin vaan jostain netistä. Toi nainen on niin kaunis. Ja miten sille voi sopia valkoinen tukka noin hyvin, vaikka onkin tumma? Oli miten oli, kaunis on Emily <3

Nyt Idan postaus ja sen jälkeen GOT.

Ymmärtäkää toisianne. Avain siihen on kuuleminen. Kaikki kuulemme kun toiset puhuvat, mutta kuuntelemmeko?

<3 HiDi

All by myself

<3 Riiviö ja Karri <3

Tänään herättiin mun rakkauden kanssa mun luota yhdessä,
mut aikapian siitä hän lähti kotiin tekemään töitä ja kaikkea
sellasta mitä siel hänen himassaan pitää tehä.
Ollaan nyt kuite oltu mun luona jo muutaman viikon, kun molempien kissat täällä. Toi mein toinen kämppä on niin pieni, ettei sinne viite kahta tollasta karvapalleroa viedä viel meidän "isojen aikuisten" lisäksi.
Mun kaks kissaahan on ollu mun mutsilla jo ties miten monta vuotta. Se halus ne hoitoon ettei olis niin yksinäinen ja niinhän siinä kävi, että hädintuskin saan niitä edes hoitoon enään :D Mutta nyt Riiviö tuli mulle hoitoon, kun äidillä oli lonkkaleikkaus ja tää Riiviö tykkää makoilla tosi paljon rintakehän päällä ja puskee nassuu ja sitte kans öisin ihan nukkua päällä, vaikka olisi kyljelläänkin, niin tuohan ei nyt oikeen sovi, kun äiti paranemassa. Mut jäi hänelle sinne mun toinen kissa kuite. Pelastettu villikissa MörriMöykky.

Toisaalta ollu kivaa olla päivä vaan yksi. Ja vaan olla. Tai no olenhan mä vaan tosi usein, koska olen sairauslomalla. Ollut jo pitkään. Vuosia.
Sairausloma lähti joskus totaalisesta romahduksesta ja halusta päättää elämä. Hetki avo-osastolla ja sitten himassa siitä asti. Psykakäyntejä on sillointällöin ja työkyvyttömyyseläkehakemukset hylätty, kuntoutushakemus hylätty..... Mutta ei mun nyt tosta pitänyt puhua, tai piti ehkä, kun tää asia tuli  mun mieleen kun tossa luin yhtä ihanaa blogia. Tai siis blogin pitäjä vaikuttaa aivan fantastiselta ihmiseltä, vahvalta, päättäväiseltä, kauniilta sisältä ja ulkoa ja taistelee todella rankkojen asioiden kanssa. Propsit hänelle <3
Mutta siellä puhuttiin siitä, että kun ihmiset kyselee, että oletko koulussa/töissä? jne yms tms. Että miten vaikea niihin vastata. Niinpä. Mua kanssa hävettää vastata noihin kyselyihin, että  "olen sairauslomalla" kun tietää, että siihen tulee jatkokysymyksiä joihin ei halua välttämättä vastata. Vastaankin usein, että "olen parturi-kampaaja, mutta alanvaihto edessä kun todettiin paha allergia ja astma tossa keväällä" ja siitä sitten usein saankin puheen käännettyä tuohon astmaan ja allergiaan joista on paljon helpompi puhua. Mutta miten olen kestänyt nää kaikki vuodet ennen ton astman toteamista? En tiedä. Ei varmaan ole helpottanut mun masennusta kun tuntee jotenkin syyllisyyttä, että sairastaa sitä.
Mutta mä saan jotenkin tsemppiä ja vertaistukea toisten blogeista. Siitä miten he on tsempanneet ja tsemppaan itseäni sen avulla ja taas toisaalta kun heillä on ollut romahdus, tulee itselle kauhe into tsempata heitä taas jaksamaan ja siitä sitten jännästi saa itselleenki tsemppiä.

Mun pitäs tässä tosiaan alkaa miettii mikä musta tulee isona. Isona. Mä olen jo iso. Aikuisesta en tie, mutta oonki päättäny kasvaa aina isommaksi ja isommaksi, mutten koskaan aikuiseksi. Ja tällä tarkoitan, että haluan aina säilyttää sisäisen lapseni ja lapsenmielisyyteni. Kerran sen hävitin, mutta onneksi taas löysin <3

Yritin jotenki saada tähän kuvaa noista kisuista, mutta en nyt jotenkin osannut lisätä sitä :/ Liian vähän virtaa aivoissa, kun on taas jäänyt tänään puurokin syömättä :( Tänään siis olen aamusta alkaen syönyt vain yhden ruisleivän palan oivariinilla ja muutamalla palalla Polar juustoa. Mä rakastan juustoa! Oon oikee juustohiiri! Voisin syödä sitä pelkästään suoraan jääkaapista tai sitte sulatettuna oreganon ja pippurin kera <3 
Se lisäksi puolisen litraa Marli Vital Multivitamiinijuomaa joka on mun lempimehu. Muutaman kupin teetä hunajalla ja voisinkin tehdä nyt taas lisää. Rakastan kaikkia erilaisia teitä ja tee-juomia.
Aamuisin kyllä vedän aina Hevi- ja Gefishotit kun otan lääkkeet. En pysty syömään aamusta heti ja siksi oonkin ottanu ja vuosia lääkkeet aina ton setin kanssa :)

Jos nyt menisin keittää taas kupillisen teetä <3 Sitte vois kattoo BigBrotheria, Suomen huippumalli haussa, Salkkareita ja Survivorsia. Tuntuu, että ehkäpä tää muutaman kuukauden flunssakin alkais olee vihdoinkin loppusuoralla ja pääsis taas enemmän tekee kaikkea ja varsinkin Joogaamaan!

<3 HiDi


EDIT: Osasin sitteki laittaa ton kuvan, kesti vaan ja opettelin käyttää Picasaa :P