VMP

Vittu mitä paskaa oikeesti. Niin vitun paskaa.
Eikö mun pitäis luottaa rakkaimpiin? Jep. Pitäiskö niitten sitten olla aina ilmoittamatta mulle mitä tekee? Tai siis suoraan sanoen, ensin jättää kertomatta kun kysyy. Pitäisi vaan kaveri nähä kolmen aikaan. Noh. Kello seitsemän kysyn että mentäiskö kotiin? Sitte kuulen että onkin siirrytty puistoileemaan ja sitte menossa johonkin keikalle! Näkemään kaveria ketä ei ole nähnyt, mutta kenen luona juuri kävi yksi päivä. Ketä siis esiintyy keikalla ja ketä voi nähdä vasta sitten sen jälkeen. Ja sitten sanotaan, että ei mee kyllä yömyöhään. Joo tässä vaiheessa jo tuntui helvetin oudolta. Sitten ei vastata puhelimeen, eikä viesteihin melkeen kolmeen tuntiin. Kerran vaan koitin tosin soittaa.

Sitte tulee hiukan ennen kymmentä (illalla) viesti, että keikka loppu just ja että nyt hänen pitää sitä kaveria nähdä. Siis tässä vaiheessa mä vaan mietin, että eikö sinne olisi voinut mennä vasta myöhemmin? Eikö olisi mulle voinut kertoa kun lähtee, että joo, kaverilla loppuu keikka sit kympiltä, että sen jälkeen vasta nään sitä. Että tosiaan se viiminen bussi tulee tänne 22.50. että varmaan olis siinä vaiheessa sitte jo tajunnut ettei yhtälö toimi. Herää kysymys, oliko koko juttu siis ennalta suunniteltu? Eikä vaan haluttu kertoa mulle. Kun on jotenkin niin helvetin siistiä pelata jotain peliä AVOVAIMONSA kanssa ja jättää kertomatta asioita ja antaa sitten toisen olla turhaan huolissaan ja turhaan odotella kotiin. Joo voin kertoa, että musta tää ei ole yhtään kivaa, vaan vitun vittumaista. 

Ja viestissä vielä kävi ilmi, että rahaa ei ole! Mihin on ne mahtaneet mennä? Puistobisseenkö taas? Jos bussi kotiin maksaa 4,10e niin luulis tajuavan, että sen verran on säästävä sitte. Tai ainakin sitte kun on kaikki tuhlannut niin viimeistään siinä vaiheessa soittaa mulle ja ilmoittaa. Mut ei, mitään ilmoittamisia ei ole ollut. 

Mut nii, eli homma on nyt niin että mulle vaan ilmoitettiin viestillä, että ei sitte varmaan tulla kotiin yötä. Ja kun koitan soittaa ei vastata, ei vastata viesteihin. Että oikeastiko mun pitäisi tässä vaan olla huoleti, niinku toi tossa viestissä kehotti? Olemaan huoleti!
Kun toinen selkeesti jättää kertomatta, että lähden nyt ja tulen huomenna! On vitun vittumaista saada tietää se kympin aikaan illalla, että toinen ei tulekaan kotiin. Ja ettei olla vastattu  puhelimeen moneen tuntiin.

Kellään muulla mitään epäilyksiä? Mulla ainakin helvetisti. 

Ei se tarkoita, että toinen olis tehnyt jotain pahaa, mutta ainakin se saa sen oman toiminnan näyttää helvetin vakavasti siltä. Enkä tajua miksi kukaan, kuka ei tee toiselle pahaa, käyttäytyisi tahalleen niin, että toiselle tulee sellanen olo. En vaan tajua. Mä ymmärrän että teinit leikkii ja teinit pelleillee ja teinit säätää, mutta meidän pitäisi olla aikuisia. Ei kenenkään tunteilla pitäisi leikkiä. Miksi siis oletetaan, että mun tunteilla voi leikkiä? Enkö mä ansaitse totuutta? Ja MIKSEN? Mäkin kerron mihin menen, kun sä sitä kysyt, kerron millon tulen, kun sitä kysyt. Miksi siis  luulet, että sinulla on oikeus käyttäytyä eri tavoin? Luuletko, että sinun arvosi ihmisenä on suurempi kuin minun ja siksi voit polkea mua jalkoihisi? Miksi käyttäydyt kuin en olisi minkään arvoinen?

Joten voitko vittu ystävällisesti kertoa, että mitä helvetin peliä pelaat? Jos halusit että musta tuntuu pahalta niin onnistuit! Voisit sitte vielä kertoa että miksi teit niin?

Ainiin, mun pitää printata tää ulos jos halun että tää tulee sen luetuksi kenelle olen kirjoittanut. Kun siis häntä ei kiinnosta miltä musta tuntuu eikä lue tätä blogia. Koskaan. Kertaakaan.
Hei, jos mun avomies kirjoittaisi tällasta blogia missä kertoo tunteistaan, kyllä mä sitä lukisin!

Vai onko mussa jotain pahasti vialla, enkä vaan tajua? No en kyllä usko, juur vietin tänään 2,5h psykalla ja sain oikein positiivista palautetta ajatuksistani ja käyttäytymisestäni.
Jep, kyllä se sinä olet kuka käyttäytyy väärin mua kohtaan. Tai sitte sä hyväksyt sen, että mäkin käyttäydyn samalla tavalla sua kohtaan. En vaan tajua, että  miksi mä olisin välinpitämätön, kylmä, valehtelisin, jättäisin vastaamatta - ihmiselle ketä rakastan. Kerro sinä.


HiDi

Valehtelisin jos väittäisin...

En ole koskaan väittänyt, että muiden elämä olisi helpompaa kuin mun, tai että mun olisi vaikeampaa kuin muiden. Enhän mä tiedä muiden elämistä oikeasti mitään. Vain sen mitä ne kertoo. Mä tiedän oikeasti vain sen miten vaikeaa mun oma elämä on. Miten vaikeaa mun on sietää itseäni päivästä toiseen, jaksaa herätä taas uuteen aamuun.
Mä tiedän, että se on  helvetin vaikeaa ja sä et tiedä siitä yhtään mitään.

Ja se kun mä sanon noin, ei tarkoita että pitäisin sitä sun elämää helpompana, mä sanoin noin, koska se on ainoa jonka oikeasti tiedän. Myöskään kukaan ei voi tulla sanomaan mulle, että mun elämä on  helppoa, tai että mä katon maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Mun ruusunpunaiset lasit on riisuttu väkisin mun kasvoilta jo kun olin todella pieni, vain lapsi. Siitä asti olen tajunnut ihmisten pettävän toisiaan, käyttävän väkivaltaa, juovan liikaa alkoholia tai käyttävän huumeita/huumaavia lääkkeitä. Tai mikä pahinta, sekoittaa kahta viimeistä. Mä olen sen kaiken nähnyt jo todella pienenä, varmaan olen ollut alle 10-vuotias.

Joten mä en syytä itseäni siitä, että olen realisti. Mä ihmettelen ihmisiä, keillä on edelleen ne ruusunpunaiset lasit ja sitte ne kehottaa mua kattoo maailmaa niiden läpi. Miksi? Miksi mä haluaisin uskotella itselleni, että tää maailma on hyvä paikka? Miksi mä haluaisin sulkea silmäni kaikelta siltä pahalta, jota maailma päällään kantaa?
Mä en vaan ole optimisti enkä pilvilinnojen rakentaja. Mä olen realisti ja pessimisti.
Mä tiedän mitä maailma pahimmillaan voi olla, mutta tiedän myös mitä se kauneimmillaan voi antaa.
Ja taas mun tarvii muistaa korostaa; minun elämänkokemukseni mukaan, mitä maailma pahimmillaan voi olla. Mut on raiskattu, kahdesti. Mut on yritetty kuristaa kuoliaaksi eksän toimesta. Mua on petetty huumeilla, viinalla ja naisilla. Mua on vitsattu sadoilla sairauksilla, lyöty fyysisesti ja henkisesti, niin ihmisten kuin sairauksien toimesta. Mua on pidetty vankina mun omassa ja toisen kodissa, nämä muutamat asiat mainitakseni. Tiedän, että tässäkin jaoin jo liikaa henk.koht. elämääni, mutta täytyyhän mun jotenkin perustella se, miksi mun mielestä mun elämä on ollut vaikeaa.

Tällanen elämä jollekin toiselle olisi lottovoitto! Koska en ole tyhmä, tiedän, että on monia ihmisiä ketkä kärsivät minua eniten. Silti tämä kaikki on tapahtunut mun elämässä ja tän mun eletyn elämän mukaan mä peilaan mulle tapahtuvia/sanottavia asioita.
En oleta että ymmärrät elämääni/tunteitani/ajatuksiani, oletan kuitenkin, että haluaisit ehkä edes yrittää? Minäkin haluan ymmärtää Sinua, vaikken voisi, haluaisin silti edes yrittää.
Kuten yritän ymmärtää matematiikkaakin, vaikka koen olevani siinä lahjaton ja tunnen itseni tyhmäksi ja turhautuneeksi, silti yritän.

Yritän sitä Sinun takiasi, olethan myös ihminen, tässä samassa elämässä kuin minä. Me kuljemme samaa polkua, eri vaiheessa ja eri aikoina elämäämme. Siksi olisi tärkeä yrittää oppia toisiltamme, ikään, sukupuoleen, elämänkokemukseen katsomatta, koska  me olemme rikkaus toisillemme ja meillä on aina opittavaa toisiltamme.

Tulisi myös muistaa, että ihmisillä on oikeus kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan, eikä se tarkoita, että Sinun tulisi tehdä asialle/niille jotain. Jos henkilö pitää kaiken sisällään, uskon, että se vain huonontaa hänen oloaan. Mutta mä yritän sitä taas. Alan taas kirjoittaa tänne blogiin enemmän, kirjoitan tänne kaiken miltä musta tuntuu, siten en rasita ketään, siten ketään ei voi olettaa että vaadin häneltä jotain, kun kerron pahasta olostani, koska kerron sen julkisesti ja yleisesti blogissani, en kenellekään henkilökohtaisesti. Joten kukaan ei voi loukkaantua teksteistäni, ei luulla, että yritän saada huomiota tai hyväksyntää. Mä vaan kerron tunteistani avoimesti ja rehellisesti ja jos Sinä et pidä siitä, voit aina sulkea tämän selainikkunan ja olla koskaan palaamatta blogiini. Mutta henkilökohtaisesti en enää Sinua häiritse tunteillani tai ajatuksillani. Katsotaan miten se toimii.
Mutta myös Sinulla on tässä asiassa vastuu. Toistan vanhaa sanontaani; älä kysy mitä mulle kuuluu, jollet ole oikeasti kiinnostunut ja oikeasti halua sitä kuulla. Tästä lähtien Sinä saat vastauksen; lue blogistani jos kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, puhutaan Sinun elämästä.


<3 HiDi

Mun elämä, elämä jota vihaan. Ehkä jopa eniten koskaan.

Onpa kivaa kuulla ja huomata miten ihania ihmisiä mulla onkaan ollut ympärillä kaikki nämä vuodet.

Mut parempi saada sekin selville myöhään, kuin ei milloinkaan.

En voi kuin kehottaa teitä elämään elämä niin ettet luota keneenkään. Luotat aina kuitenkin siihen väärään. Aina se pettää keneen luotat.  Tosin aika kuiva elämä se sitten. Mutta parempi kuiva elämä kuin suolainen ja kyyneleitä täynnä. Se on ainakin mun mielipide.

Mä en edelleenkään olisi koskaan syntynyt, jos olisin itse saanut päättää. Mutta mun vanhemmat sen päätti. Eikö niiden sitten olisi pitänyt turvata mulle hyvä elämä? Ei varmaan, mä olen kai tässäkin käsittänyt jotain väärin. Ja luulin tyhmänä, että lapsia kohdellaan samanarvoisesti perheen sisällä. Mikä karvas pettymys.
Ja miten iso pettymys sekin on, ettei ne perheiden ainoat lapset voi koskaan näköjään ymmärtää sitä katkeruutta, mitä lasten eriarvoinen kohtelu voi aiheuttaa. Miten ne ajattelee että MINÄ olen jotenkin viallinen, kun ajattelen näin vaikka äidistäni tai siskostani? Suoraan tuomitaan minut, ajattelematta hetkeäkään sitä, että mistä mahdollisesti saattaisi olla saanut alkunsa tuo vihamielisyys.

On niin helppoa tuomita suoraan kaikki aina mun syyksi. Se on paljon helpompaa kuin katsoa peiliin. Mä olen aina ollut syypää kaikkeen pahaan, en suinkaan ikinä aiheuttanut mitään hyvää kenellekään.
Se on niin helppoa nähdä asiat niin.
Se on niin helppoa paeta omaa vastuuta.
Se on vaan aina niin vitun helppoa ajatella, että kaikki paha johtuu musta.
Ajatellaan sit niin.

Ajatelkaa sit niin. Mulle on meinaan vitun sama mitä te tekopyhät paskat ajattelette. Eläkää te helpoimman kautta, mä olen aina joutunut elämään sen vaikeimman kautta.
Ja kysyn vittu saman kysymyksen taas itseltäni. Että mitä vittua mä teen täällä? Miks vitussa mä otan tätä paskaa niskaan? Miks mä kidutan itseäni kun tiedän, että jossain on paikka mullekin, johonkin mäkin kuulun. Mutta se ei ole tässä maailmassa, ei tässä elämässä, ei näiden ihmisten luona.

Jos joku vielä joskus näkee mut niin oikeesti, jos yhtään välität, auta mua! 

HiDi

GOT

Mun piti ensin valittaa miten paska päivä on ollut. Kirjaimellisesti. Oli siinä jotain kivaakin kyllä, kun kuulin yhden ihanan pariskunnan saaneen todella pieneen ihmeen maailmaan <3 Kuukauden etuajassa, mutta silti kaikki on hyvin, molemmilla :)
Mutta sitä ennen oli pelkkää paskaa. Mutta en mä jaksakaan enää. Mulla on liian kova nälkä. Ja liian vähän energiaa, että jaksaisin tehdä jotain syötävää.

Mutta nyt, arvon herrsväki, mä siirryn GOTin pariin, se on mun uusin koukku! Oho, huutomerkki toimii taas, varmaan taas vaan tän päivän.... Sonni siitä mulle puhu ja oli saanut Sammakon (se oli se isosisko) mukaan siihen ja nyt sitte mäki oon messissä! Alan nyt tosin vasta kattoo ykköskauden seiskaa, mutta koukussa ollaan ja kovin! Ekat kuusi katoinkin aivan putkeen :P 

Ja kuin tilauksesta, yhteen ihanaan blogiin oli ilmestynyt päivitys photoshootista joka kohdistui, tietenkin blogin ihanaan kirjoittajaan, mutta kuinka ollakaan, mun GOTin suosikkihahmoon! Oon ihan rakastunut tohon naiseen, miten kukaan voi olla niin kaunis?

Tän kuvan otin vaan jostain netistä. Toi nainen on niin kaunis. Ja miten sille voi sopia valkoinen tukka noin hyvin, vaikka onkin tumma? Oli miten oli, kaunis on Emily <3

Nyt Idan postaus ja sen jälkeen GOT.

Ymmärtäkää toisianne. Avain siihen on kuuleminen. Kaikki kuulemme kun toiset puhuvat, mutta kuuntelemmeko?

<3 HiDi

Muokattu 17.6.2013

EDIT. Oli pakko tulla laittaa tähän vähän selvennystä.
Mä en siis yhtään pidä näistä "Keep calm..." -kuvista. Miks pitäs olla calm? En tajuu. "Eiks kukaan keksi mitään muuta?" Ajattelen aina kun nään näitä ainakin kerran päivässä jonkun blogissa.

Sonni sitte tuli kylään taas ja sano että "Hei, nyt tehään sulle tällanen oma Keep Calm -juttu." Mä olin siihen heti, että ei varmasti, että vihaan sitä calmia. Sonni sit sano et siihen voi laittaa jotai muutakin. Ja tää oli sitte mun eka lause sen jälkeen ja tästä sitte tehtiin tää mun juttu :D

En siis tajua missä ihmisten mielikuvitus on vai miksi kaikkien pitää kehottaa kaikkia olee calm? Mä en ainakaan ees haluu olla ;P

Ja niin, mulla lopetti eilen näppäimistö yhteistyön, mutta onneksi lomautus koskee vain muutamaa näppäintä. Mutta huutomerkkiä en siis voi enää käyttää, en tabia, en escia enkä ykköshuutomerkkiä. Nice. Mulla on kova ja kantava ääni niin millä mä sitä nyt tehostan näissä teksteissä? Onneks kysymysmerkki sentään toimii, kun mulla on aina niin paljon kysyttävää :P

Mut joo, mä alan nyt valmistautuu imuroimalla, kun siskontyttö Idudadu tulee huollattaa mulle hiuksensa.

Vi ses.

<3 HiDi

FB -ahdistus

Jouduin menee sinne äsken! Faceen! Ja oli ihan kamalaa! Ahdistavaa! Kaikkea oli niin paljon ja tuolta tuli sitä juttua ja tuolla oli sitä ja tonne oli tullut tota ja kaikkea oli sikin sokin. 

Mä en oo siis käyny fb:s viime syyskuun jälkeen, eli mitä se sit tekee, reilut kahdeksan kuukautta ilman sitä. Ja on ollu paljon helpompi olla. Sen taas muistinkin heti, että miten ahdistavaa se on, kun pitäisi olla selvillä niin monen asioista, että tietää mihin mikäkin liitty ja kellä mikäkin juttu meneillään. Kaikkeen pitäisi kommentoida ja iteki pitäs lisätä kuvia ja tekstiä. No toi viiminen on kuin tää blogi, mut tää onkin luonnollisempaa mulle. Kirjoittaa just mitä mieleen tulee ja julkasta se täällä. Ja voin ite päättää mitä blogeja ja mitä julkaisuja luen. Ei siis turhaa tietoa kaikesta mahdollisesta.

Mut joo, nyt tää alko menee taas siihen, miten oon kyllästynyt faceen ja miten paljon helmpompaa on keskittyä vain omaan elämään. Mut syy miksi menin tonne tänään on, että mulle oli tullu spostia, että olisin kyselly salasanaani. Pakko oli siis kirjautua sisään ja vaihtaa salasana. Jos joku kerran on niin kiinnostunut mun tilistä ja yrittäny sen salasanan haltuun saada :D En kyllä voi ymmärtää miksi? Okei joo, mulla on salainen numero ja osoite, mut jos joku välttämättä haluaa mut kiinni, niin uskon tuntevan ainakin jonkun joka tuntee mut, jonka kautta vois sitte laitta mulle infoa, että haluis mun numeron. Kun mun numeroa toivottavasti kukaan ei jakele kyselijöille, vaan kysyy multa saako numeron antaa.

Perjantaina oli kiva ja touhukas päivä. Mun vanhin sisko, sen tyttö ja samalla mun kummityttö ja hänen poikaystävä tuli kylään ja laitoin heidän hiukset ja isosisko teki ruokaa, se kun on sen yks ammatti. Mein pikkusisko eli Sonni tuli kans viettää iltaa ja toi meille allergialääkkeitä, kun mun varastot on päässy hupenee ja tää kevät ja alkukesä on ollu hyvin allergisoiva, ainakin mulle. Sonni jäi sit kans yökylään ja oli kivaa taas viettää Sonni-iltamaa. Pistää vaan miettii miten toi mun mies meidän Sonnien menoo kestää :D Kun meillä lähtee jutut ja hommat aina ihan lapasesta ja se voi ehkä tuntuu ulkopuolisesta pölöltä, en tie ku en oo ollu ulkopuolisena mein jutuissa! Mut ehkä se kestää. On täällä ainakin muitakin huoneita sitte, että niihin voi tarvittaessa paeta. Ei olla kyl hirveen usein nähty lähiaikoina, mutta toivottavasti sekin nyt muuttuu ja aletaan nähä useemmin. Meillä on aikapaljon ikäeroa, mutta ollaan oltu yhessä vaiheessa elämää ku paita ja peppu ja se näkyy vieläkin. Me ollaan erottamattomat Sonnit. Kaikkea kestetty ja toisiamme varsinkin, mut silti Sonneillaan edelleen yhdessä <3

Sonni teki tällasen ja lähetti mulle.

Ah, alkaa kädet sattuu. En jaksa kirjottaa enempää. Eikai ees ois mitään asiaa, eikai ollut nyttekää, mut tää on  mun tapa. Avaan vaan tyhjän sivun ja alan kirjoittaa. En mieti etukäteen, että mistä tai miten vaan alan kirjoittaa suoraan sitä mitä päähän tulee. Ja uskokaa, että sormien on vaikee pysyä perässä, vaikka 10-sormijärjestelmä onkin hallussa, ainakin osittain :P

Alan nyt näpyttää puhelinta ja vastaa Kookokselle. Se on mun yks ystävä kestä en ollu kuullu kuukausiin mitään ja otti yhteyttä joku aika sitten ja on paljon kuulumisia vaihdettava. Se tyttö on tosi pieni, mutta sitäkin mahtavampi. Nytteki se on intissä! Vaikka on just taistellu suuria pimeyden voimia vastaan ja miekkaillu ne maanrakoon! 

<3 HiDi

No ei sitte!

Mun piti kirjoittaa blogi kuvilla, mutta ei. Siirsin kuvat puhelimesta koneelle, sieltä valitsin kuvat jotka voisin julkaista muokkauksen jälkeen. Mutta joo, ei tosiaan ole kuvanmuokkausohjelmaa koneella. Tai joo, on toi Paint, mut siihen en koske, en ikinä. Enkä taas vastaavasti koske mihinkää Photoshopiin tms. 

Mä haluan vain cropata, muuttaa kirkkautta, ehkä värisävyjä ja ehdottomasti poistaa punaiset silmät. En tajua ihmisiä ketä kehtaa julkaista kuvia, joissa on punaiset silmät. Se on NIIN helppoa ottaa ne pois, että viimeistään ekaluokalla jokaisen pitäs se osata. Tai sitte ei vaan saisi julkaista kuvia. Toinen juttu on, että samalla tavalla lailla pitäs kieltää ihoon koskeminen, kun muokkaa kuvia. En tajua sitäkään miten ihmiset kehtaa julkaista ittestään kuvia, joissa kasvojen iho on todellakin blurrattu (tai jotain muuta, en tie sanastoa) siten, että se oikeen huutaa sieltä, että "tää ei oo mun iho, tää on ihan vaan muokattu ja pidän ihmisiä niin typerinä ettei ne tajuaa sitä". Sit kommentit on täynnä, että "miten sulla on noin hyvä iho?" "Mitä meikkivoidetta käytät?" Ja bloggaaja vastaa auliisti meikkivoiteen nimen ja kiittää kommentoijaa. WTF?!?! (WuTangFinland) Eikös sen bloggarin pitäs viimeistään siinä vaiheessa kertoa, että kuvaa on käsitelty ja paljon! Varsinkin kasvoja, varsinkin ihoa, mitä mun mielestä _ei koskaan_ saisi käsitellä (ellei sitte ole todellinen ammattilainen jne.) Mitä järkeä muutenkaan on yrittää antaa itsestään silkosempi tai parempi kuva, kuin oikeasti on? Eikö tulla ajatelleeksi, että ehkä joku joskus näkee sut oikeesti ja näkee miltä näytät oikeesti?


Mut joo, se siitä avautumisesta. Joku jos tietää jonkun todella yksinkertaisen kuvankäsittelyohjelman (ilmaisen) saa vinkata! Ja kun en tosiaan päässyt noita muokkailee niin laitan tähän muutaman kuvan jolle ei tarvinnut tehä mitään.

Tässä joku noista pipoista mitä oon virkannu. Aloitan siis ihan ketjusilmukoilla ja sitten teen siitä renkaan johon alan tekee pylväitä ja lisään silmukoita alussa joka toisen silmukan jälkeen ja kun rivi vaihtuu, niin aina askeleen harventuu se lisäys. Ja kun on tarpeeksi iso se pipon "pohja", niin lisäys lopetetaan ja jatketaan normaalisti virkkausta, kunnes pipo on tarpeeksi iso.

Jos joku haluaa tietää enemmän virkkauksesta tai ohjeista, niin kysykää vaan :) Tein tossa bikinitkin. Alaosa on läppä mut yläosasta tuli tosi kiva! Siitäkin kuvaa sitte joskus.. Virkkaan myös edelleen sitä tilkkutäkkiä pikkuhiljaa. Pipoja on nyt tullut tehtyä eniten ja tein siskolle talviversion, mutta kun se tuli kylään, se vei mun kesäpiponkin minkä olin tehnyt itelle :D

Tässä on tää talvipipo minkä tein mun siskolle. Otin vaan nopee vessassa kuvat peilien kautta, kun se oli mun omassa päässä ja lähetin siskolle kuvia, että kelpaako. Kelpas se! Istu se päässä täällä illan vaikka oli lämmin :D

Asiaa olis ja kuviakin, mutta jos mä nyt lopetan. Alko taas vituttaa. Mä alan kutoo. Aloitin eilen tekee haaraosattomia villahousuja eli superpitkiä säärystimiä eli reisistimiä :D


<3 HiDi

Hasta la vista, baby

Mä en ole kirjoittanu aikoihin. En edes tiedä miksen? Kuitenkin asiaa olisi vaikka miten ja kaikkea uuttakin olen keksinyt (mm. sohvatreenit) josta voisi blogata. Mutta sitten se jää. Huomaan taas vaan selaavani Iltalehti.fi:tä, katsovani Korkeasaaren mangusteja tai tuijottavani telkkaria. Kaikkien muidenkin blogit jäi tossa kuukausiksi unholaan, mutta nyt olen taas blogi  kerrallaan palauttanu itseni ajantasalle.

Ajantasalle.

Sinne kai pitäisi saada teidätkin. Edelleen olen sairauslomalla. Nyt on aloitettu fyysisen kunnon kartoittaminen, että jos sitä vaikka pääsisi johonkin kuntoutukseen joskus niin olisi sitten fyysisesti työkunnossa - joskus.

Aika vaikeeta on ollut löytää saippuaa ja sampoota, jossa ei olisi sitä cocamidepropyl betaine -ainetta, jolle oon allerginen. Taas tilasin näytteitä ja taas niissä oli cocaa. Pesin siskon hiukset sampoolla jossa sitä oli ja hitti kun alkoi kädet heti jo siinä samalla kirvelee :( Eli ei kannata ees harkita omaan päähän laittamista. Et jos jollain on tietoa sampoista ja/tai saippuoista jotka on coca vapaita, niin saa ilmoittaa mulle :D

Mä oon muuttanutkin! Tai me :) Senkin takia vähän blogi jäi, kun oli aika vaikeeta hommata asuntoa, kun molemmat luottotiedottomia, niin siinä piti tehä pikkasen (paljon) enemmän töitä sen rinnalla mitä luottotiedolliset tekee asunnon saamisen eteen. Mutta kaikkien kommervenkkien jälkeen meillä on nyt todella ihana asunto! Iso kolmio jossa on iso lasitettu parveke (puutarha) ja sauna. Ja mikä parasta, asunto on ylimmässä  kerroksessa ja "omistustalossa", jossa me olemme ainoat vuokralaiset :) Ja asunnon hintakin alle 700e/kk, joten ei voi kuin olla onnellinen :)

Äitikin kävi tänään kylässä <3 Toi mulle lisää lankoja. Mä kun sain hirrrrmuisen virkkausbuumin päälle, kun muutettiin tänne uuteen asuntoon. Virkkasin kaikki mun langat mitä mulla oli :D En sinänsä mitään ihmeellistä ole tehnyt. Keraamisen lieden suojan, pannulapun ja pannunalusen. Banaaneille pussin jääkaappiin ettei ne palellu, kun mä syön ainoastaan kylmiä ja keltaisia (lähes virheitä) banskuja ja tuntuu, että ne ehtii paleltua tonne jääkaappiin ennenkuin ehdin ne syyä :( Ja kaikkea pientä pussukkaa ja juttuja ja varsia villasukkiin ja ranteenlämmittimet. Joo, lankaa oli paljon :D Ja erityisen paljon oli sellasta lankaa joka oli tosi lyhessä palassa (15-50cm) ja niitä sitten aikani ensin sidoin yhteen, jotta sain suuren lankakerän erivärisistä langanpätkistä ja niistä aloin virkata tilkkuja! Tilkkuja on nyt aika läjä ja teen tosiaan niitä vielä lisää ja sitten niistä saakin tehtyä kivan tilkkutäkin parvekkeelle viileisiin kesäiltoihin :) Otan siitä sitten kuvan joskus kun se on valmis. Nyt mulla ei ole teille mitään kivaa kuvaa, joten lisään pari vanhempaa kuvaa joistan mun (tylsistä) syömisistä ja jotain muutakin vanhempaa random -kuvaa saattaa tulla.

Ihanaa kun on ollut jo lämpimiä päiviä ja aurinkokin  näyttäytynyt ihan kiitettävästi. Tuolla mein partsilla on tosi ihana nauttia auringosta ja kahvista pelkissä bikineissä, kun ei kukaan naapuri näe mua ja mun valtavaa valkoista vatsaa :D Ja siellä on amppelimansikkaa ja -tomaattia (kaiken yrtin, pavun ja muun seassa) tulossa hyvällä vauhdilla ja joka päivä katselenkin miten nuo (vihreät) mansikat kasvaa oikeen silmissä :P

Mä yritän nyt taas päivitellä ahkerammin mun kuulumisia! En lupaa, mutta lupaan ainakin yrittää <3
HiDi

Kaurapuuro on oikeesti mun herkkua! Ja kylmä maito sen kanssa <3 Ja lähes aina laitan suoraan pakasteesta mustikoita tai muita marjoja joukkoon.

 Mun toinen herkku! Tossa on puolet mun miehen äidin tekemään hernekeittoa ja puolet Jalostajan. Laitan ite vielä aina sekaan juustoa, pippuria ja yrttjeä.

Raejuustoa, kukkakaalia, kurkkua, ituja ja salaattia. NIIIN hyvää!

Mun peruukkikokeilu vanhassa asunnossa. Ja ei, en ole kihloissa, toi on mun oikee käsi :D

Family

Meitä siskoja on kolme; Ipana, Pipana ja Pirpana <3
kuva netistä

Kyllä mulla on mahtava isosisko!  Lähetin avunhuudon, kun ei ole rahaa eikä ruokaa ja sydänlääkkeetkin loppu, niin nyt on ruokaa kaapissa ja sydänlääkkeetkin tulossa <3
Kiitos myös siskontytölle, kun hän kuskas ne tänne.

Vaikka me sisarukset välillä (usein) riitelemme, olemme kuitenkin AINA toistemme tukena, kun sitä tarvitsemme. Se meillä on toiminut aina. Aina voi tietää, että apua saa kun sitä tarvitsee. Nyttekin vaan kesti mulla pari päivää niellä ylpeys ja pyytää apua. Se on mulle ehkä vaikeinta. Myöntää ettei pärjää just nyt ja tarvii apua. Mä oon sellanen "Ei tartte auttaa!" -tyyppi. Mutta on se ihana huomata, että on ihmisiä ketkä välittää ja kenen kanssa suhde on muutenkin vuorkovaikutuksinen.

Ja hei vitsi! Oli tosi ihanaa huomata, että mulla on yksi seuraaja jo, kiitos <3
Ja mä olen saanut kolme kommenttiakian, ihanaa, kiitos niistäkin! Vastaan heti kun kykenen, nyt vielä on vähän ahdistuskohtauksen jälkimainingit ja isosisko soitti juuri, että on tulossa lääkkeideni kanssa kahville. Ja hänellä on pussillinen itseleivottuja sämpylöitä mukana, nam nam!


Nyt ei ollut oikeen muuta asiaa. Halusin kertoa teille, että mua piristi teidän kommentit todella paljon!

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3