"Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..."

Eli toista kirjoitusta toisen perään heti vain kun on aikaa ja ajatuksia :D

Kun postasin nuo mun meikittömät ja käsittelemättömät kuvat äsken niin tajusin, etten ole käyttänyt ripsiväriä sitten syyskuun alun, eli kahteen kuukauteen :O Ja siis ennen mulla oli PAKKO olla edes ripsiväriä, kun ulostauduin (joo törkeä sana mitä käytän, mutta sopii mun huumoriin :D) kotoa. Ehkä siihen oli ajanut se, että työskentelin kauneudenhoitoalalla lähes kymmenen vuoden ajan ja siellä oli toki oltava huoliteltu eli kevyesti ehostettu ja hiukset kunnossa. 

Mutta nykyään mä olen lähes aina ilman  meikkiä. Kokonaan ilman. Tuntuukin todella ihanalta laittaa vähän meikkipohjaa (käytän BodyShopin all-in-one-face-basea) ja hiukan aurinkopuuteria, niin heti olo on kuin 25 vuotiaalla :D
Suurin muutos kyllä minulle itselle mielestäni tulee kun laitan ripsiväriä. Olen luonnostaan blondi joten kaikki karvani ovat myös vaaleat ja siis ripset myös. Kun seuraavaksi laitan ripsaria niin otan teille kuvan siitä, ihan vaan, että näette sen SUUREN eron kun silmäni oikeina avautuvat :)

Ihme hölötystä taa pidän täällä.  Noh, mutta onhan tää mun blogi :D Piti ihan selkeästi kirjoittaa siitä miten en käyty nykyään meikkiä enää ja siirtyä kuvan muokkaus sepustukseen mutta käy se näinkin, sekavasti ja paljolla puheella, kuten muutenkin mun elämässä :D
Mutta siis tosiaan, mä en ole koskaan käyttänyt photoshopia (piste?!) tai oikeastaan mitään muutakaan kuvanmuokkausohjelmaa. Ainoa mitä yleensä teen kuville on rajaus, punasilmäisyyden poisto ja ehkä kontrastia säädän. Eli mun kuvat on aina, ja ovat aina olleetkin, todella raakoja totuuksia minusta.

Tosin nyt pari päivää sitten latasin mun luuriin jonkun CartoonCamera -sovelluksen jolla saa erikoisia kuvia ja testailin sitä kissoihin ja itseeni ja tähän ajattelin laittaa muutaman. Aika hauskoja noi on ja saa varmaan paljon kivempia kun vähän jaksaa säätää asetuksilla. Itse harvoin jaksan ja otan vaan kuvan ja lataan vaan sen sinne minne onkaan menossa, sen kummemmin miettimättä, että sopiiko tai käykö tai pitäiskö koittaa toista kulmaa. Äsh, mä meen ja teen ja sit katotaan mitä tuli :D 

Paitsi ammatissani, siinä olen täysin päinvastainen; täydellinen perfektionisti ;)

Karri

Riiviö

pojat pusuttelee <3

The dark side of me

me on my bed

Mä en oo syöny vielä mitään, alkaa tulla huono olo. Vettä ja kahvia, ei terveellistä! Ja mun piti NIIN aloittaa terveellisempi elämä. Noh, en ainakaan sitä röökiä enää polta!

Hei haluatteko kuulla jostain tietystä asiasta elämässäni? Tai mun kantaa johonkin? Mä olen aika suorasanainen ja mulla mielipide moneenkin asiaan ja AINA perustelen sen. En voi sietää ihmisiä ketkä kertovat mielipiteensä aina helvetin auliisti, mutta kun kysyt Miksi? , on heidän vastaus että "se vaan on niin" tai "siksi!" ja voi hitto että palaa käämit! Olen siis niin kamala ihminen, että jos keskustelen jonkun kanssa jostain  niin tulee hänen aina perustella miksi asia on hänestä niin :) Mutta mielestäni se on ainoa tapa olla jotain mieltä jostain ;)


HiDi

Naked truth by me

Haluan minäkin kantaa korteni kekoon,
inkkarini kanoottiin ja räsymatot vintille!

Eli kyse on TÄSTÄ Veeran blogikirjoituksesta, josta kasvoi hyvin nopeasti todella suosittu "juttu" naisten blogeissa (toistaiseksi en ole törmännyt miesten kuviin..).
Lyhyesti sanottuna naiset julkaisevat kuvan meikittömistä kasvoistaan paljasten itsensä koko maailmalle (no, ainakin blogin lukijoille ;)) ja ottaen kantaa vallitseviin kauneusihanteisiin.

Itse ainakin ajattelen asian näin, että jokainen on kaunis ja jokaisella on oikeus olla minkä näköinen tahansa eikä kenenkään pitäisi siihen nokkaansa koputtaa! Poissulkien tietenkin esim. mallit, jotka tekevät duuniaan ulkonäkönsä kanssa. Mutta heille se on tietoinen valinta, kuuluisa ammatinvalintakysymys. Mutta me tavikset, ei meitä tarvitse kategorioida tai arvostella ULKONÄÖN perusteella. Ja varsinkaan anonyymisti.


     Pitäisi ehkä joskus miettiä, mitä kirjoittaa, mutta mulla on tapana antaa tekstin vain tulla enkä sitä sen suuremmin sensuroi tai muokkaa muutenkaan. Olen tunneihminen, reagoin tunteella, kirjoitan tunteella enkä siivilöi mitään ennen julkaisua. Ja siksi siis tässä tulee nyt kuvia alastomista kasvoistani, tukka pörrössö ja kasvot pesun jälkeen rasvattuna, olkaa hyvät :D

Juu tää tosiaan valottui, mulla vaan ton Samsungin kamera..

...niin siksi otin toisen ilman salamaa...

..ja kolmannen kans ja hiukan eri kulmasta niin näkyy mun lilat silmänaluset :D

National Geo, Fit ja Voi hyvin!

Anteeksi, 

kun musta ei ole kuulunut. Vaikka olen luvannut.

Tänään juuri aamulla herätessä olin iloinen, koska puhelimeeni ei ollut tullut mitään. Eilenkin ainoa yhteydenotto mun puhelimeen oli kun aikuispsykalta soitettiin ja peruttiin samalle päivälle ollut aika. Harmitti ja harmittaa edelleen. Haluan päästä puhumaan.

Mieli on mennyt ylös ja alas. Välillä tunnen voivani todella hyvin, välillä taas en tunne olevani edes elämän arvoinen. U feel me? 

Olen ottanut teille kuitenkin paljon kuvia! Kissoista ja ruuista ja uusista lehdistä, joita olen tilannut. Mutten nyt jaksa niitä julkaista, pitää ensin siirtää ne koneellekin. Mulla olisi niin paljon kerrottavaa, mutten tiedä mistä aloittaa, mitä edes kukaan jaksaisi lukea, mutta sen kerron, että on ollut ihanaa huomata, että olen saanut uusia lukijoita, ihanaa, kiitos teille kaikille <3

Ja mua on tosiaan purrut terveys- ja liikuntakärpänen! Kiitos siitä erityisesti Mintulle ja Elille <3 Ellen teidän blogeja olisi lukenut, en nyt joisi vettä ensin puolta litraa ja sitten vasta saan juoda mehua. Juon vettä ainakin 1,5ltr päivässä vaikka ennen en juonut sitä määrää ehkä edes vuodessa... Joo, kamalaa :/ Heiltä olen kans saanut vinkkejä siihen mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Eli kertoo tosi kiinnostavasti urheilustaan ja se on saanut mutkin tekemään "Oman treeniohjelman" ja Mintun puheet ruuista joita syö (ja joita ei mielellään söisi) on saanut mutkin ajattelee tarkemmin mitä laitan suuhun. Nyt on karkit, pullat ja sipsit vaihtuneet maitorahkaan, raejuustoon ja vihanneksiin :)
Ja hitti, piti sitten elää kolmekymppiseksi asti, että tajusi sen tosiasian, että LIIKUNTA saa oikeasti hyvän olon, fyysisesti ja psyykkisesti! Mä olen ollut tosi iloinen kun olen vähänkin tehnyt jotain liikuntaa kotona ja varsinkin venyttelystä. Se on oikeesti totta, liikkuminen tosiaan tuottaa jotain mielihyvähormonia aivoissa, en tie tarkemmin mitä, mutta todellakin tunnen sen vaikutuksen! Iso kiitos siis Teille ja muillekin blogeille joita listassani on :)

Paljon olen ajatellut myös valloittavaa  Emmiä ja ihanaa Anniinaa  (anteeksi hurjasti jos nimi väärin, mulla huono muisti :/). En ole nyt viikkoon tai kahteen lukenut kenenkään blogia. Tarkoituksella olen ollut vain itseni kanssa (ja poikaystävän), mutta se ei tarkoita etteikö ajatukseni olisi luonanne. Toivottavasti Annina voi  paremmin ja Emmi pysynyt yhtä positiivisena kuin aina :) Olette siis mielessäni ja luen  kaikki välistä jääneet bloggauksenne putkessa jossain vaiheessa, pian! <3

Laitan jossainvaiheessa kuvapostausta mun hiuksista vuosien varrella, kaivan niitä kuvia ensin jostain :) Siinä onkin sitten väriloistoa paljolti, kun usein vaihtelin väriä kahdenkin viikon välein :O Ja juuh, useimmiten mulla ollut  todella lyhyt tukka :D Itseleikattu tosin ;)

Suurkiitokset vielä uusille kommenteille ja lukijoille, olen niin iloinen, että edes jotakuta edes jotenkin kiinnostaa juttuni :) <3

If I rule the world

BCN -06
"Unelmoi niin kuin eläisit ikuisesti. Elä niin kuin kuolisit huomenna."

Musta on ihan ookoo jäädä hetkeksi maahan makaamaan, kun sut sinne on lyöty. Katsella siellä hetki ympärilleen, miettiä tapahtunutta ja itkeä. Mutta aina sieltä on noustava ylös, entistä vahvempana, yhtä kokemusta rikkaampana.

Siellä mä taas kävin. Mutta tässä mä taas seison. 

Jotain tollasta mulla on tapana sanoa ihmisille kun puhutaan masennuksesta, takaiskuista, jäämisestä maahan makaamaan. Mutta oli aikoja, jolloin itsekin halusin sinne vain jäädä. Tärkeintä on kuitenkin hetki katsella ja analysoida tilannetta ja sitten vasta jatkaa. Muuten sitä kohtaa sen saman asian/tilanteen/tunteen aina uudelleen ja uudelleen, kunnes olet valmis käsittelemään sen. Ottamaan sen asian irti sinusta, pyörittämään sitä kädelläsi ja katsomaan sitä joka suunnasta.

Mutta se ei ole helppoa. Se sattuu, raastaa syvältä ja saa hengen salpautumaan. Silloin sä katsot itseäsi, tai ainakin sun pitäisi. Tarkastella kuka olet ja miksi. Ja vain sinä voit löytää vastauksen noihin asioihin, vain sinä voit parantaa itsesi ja muuttaa tilannettasi.

Nyt mulla on hyvä olla. Olen saanut asioita järjestymään päässäni ja samaten elämässäni. Olen aloittanut jotain uutta josta olen innoissani! Jotan en ole koskaan ennen oikeasti yrittänyt, vaikka olen niin luullut. Olen alkanu parantaa elämänlaatuani. Pikkuhiljaa. "Mikäs tässä kiire, valmiissa maailmassa".

Ylhäällä oleva kuva on Barcelonan reissulta jossa olin kaksin rinkkani kanssa. Ne olivat elämäni parhaat kaksi viikkoa. Tunsin olevani vapaa ja pystyväni mihin vain. Mikään ei painanut. Rakastin elämää.

En ole sen jälkeen reissannut ulkomailla, mutta haluaisin kovasti! Se tunne, kun on niin kaukana kaikesta, ettei mikään ahdista.
Hassua muuten katsoa kuvaa jossa olen noin "paljas". Voisin lisätä samantapaisen kuvan tässä jokupäivä jos jotakuta kiinnostaa. On meinaan vähän erinäköinen tuo iho nykyään :)


Mistä te muuten haluaisitte että kirjoitan?
Tatuoinneistani? Kissoista? Sairauksistani? Yleistä  itsestäni?
Hiuksistani? (ne on olleet vaikka minkälaiset vuosien saatossa :D)
Tai ihan vapaasti saa kanssa kertoa :)

Ihanaa, että ihmiset ovat käyneet lukemassa blogiani, kiitos kaikille ihanille <3
Erityiskiitokset lukijoiksi liittyneille, tuli tosi hyvä mieli! Ja samoin muutamasta kommentista, jotka olin myös saanut. Kiitos paljon <3


HiDi

I fear

Kamalaa.
Kun on tarpeeksi pitkään ollut "erakkona" ei uskalla enää edes hädän hetkellä soittaa ystäville,
kun ajattelee ettei heitä ole enää minua varten.
Ei heitäkään voi aina vaivata. Eikai minulla ole oikeuttakaan,
kun en ole pitkään aikaan kyennyt olemaan heitä varten.

Mulla on niin paha olla.

Family

Meitä siskoja on kolme; Ipana, Pipana ja Pirpana <3
kuva netistä

Kyllä mulla on mahtava isosisko!  Lähetin avunhuudon, kun ei ole rahaa eikä ruokaa ja sydänlääkkeetkin loppu, niin nyt on ruokaa kaapissa ja sydänlääkkeetkin tulossa <3
Kiitos myös siskontytölle, kun hän kuskas ne tänne.

Vaikka me sisarukset välillä (usein) riitelemme, olemme kuitenkin AINA toistemme tukena, kun sitä tarvitsemme. Se meillä on toiminut aina. Aina voi tietää, että apua saa kun sitä tarvitsee. Nyttekin vaan kesti mulla pari päivää niellä ylpeys ja pyytää apua. Se on mulle ehkä vaikeinta. Myöntää ettei pärjää just nyt ja tarvii apua. Mä oon sellanen "Ei tartte auttaa!" -tyyppi. Mutta on se ihana huomata, että on ihmisiä ketkä välittää ja kenen kanssa suhde on muutenkin vuorkovaikutuksinen.

Ja hei vitsi! Oli tosi ihanaa huomata, että mulla on yksi seuraaja jo, kiitos <3
Ja mä olen saanut kolme kommenttiakian, ihanaa, kiitos niistäkin! Vastaan heti kun kykenen, nyt vielä on vähän ahdistuskohtauksen jälkimainingit ja isosisko soitti juuri, että on tulossa lääkkeideni kanssa kahville. Ja hänellä on pussillinen itseleivottuja sämpylöitä mukana, nam nam!


Nyt ei ollut oikeen muuta asiaa. Halusin kertoa teille, että mua piristi teidän kommentit todella paljon!

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3