All by myself

<3 Riiviö ja Karri <3

Tänään herättiin mun rakkauden kanssa mun luota yhdessä,
mut aikapian siitä hän lähti kotiin tekemään töitä ja kaikkea
sellasta mitä siel hänen himassaan pitää tehä.
Ollaan nyt kuite oltu mun luona jo muutaman viikon, kun molempien kissat täällä. Toi mein toinen kämppä on niin pieni, ettei sinne viite kahta tollasta karvapalleroa viedä viel meidän "isojen aikuisten" lisäksi.
Mun kaks kissaahan on ollu mun mutsilla jo ties miten monta vuotta. Se halus ne hoitoon ettei olis niin yksinäinen ja niinhän siinä kävi, että hädintuskin saan niitä edes hoitoon enään :D Mutta nyt Riiviö tuli mulle hoitoon, kun äidillä oli lonkkaleikkaus ja tää Riiviö tykkää makoilla tosi paljon rintakehän päällä ja puskee nassuu ja sitte kans öisin ihan nukkua päällä, vaikka olisi kyljelläänkin, niin tuohan ei nyt oikeen sovi, kun äiti paranemassa. Mut jäi hänelle sinne mun toinen kissa kuite. Pelastettu villikissa MörriMöykky.

Toisaalta ollu kivaa olla päivä vaan yksi. Ja vaan olla. Tai no olenhan mä vaan tosi usein, koska olen sairauslomalla. Ollut jo pitkään. Vuosia.
Sairausloma lähti joskus totaalisesta romahduksesta ja halusta päättää elämä. Hetki avo-osastolla ja sitten himassa siitä asti. Psykakäyntejä on sillointällöin ja työkyvyttömyyseläkehakemukset hylätty, kuntoutushakemus hylätty..... Mutta ei mun nyt tosta pitänyt puhua, tai piti ehkä, kun tää asia tuli  mun mieleen kun tossa luin yhtä ihanaa blogia. Tai siis blogin pitäjä vaikuttaa aivan fantastiselta ihmiseltä, vahvalta, päättäväiseltä, kauniilta sisältä ja ulkoa ja taistelee todella rankkojen asioiden kanssa. Propsit hänelle <3
Mutta siellä puhuttiin siitä, että kun ihmiset kyselee, että oletko koulussa/töissä? jne yms tms. Että miten vaikea niihin vastata. Niinpä. Mua kanssa hävettää vastata noihin kyselyihin, että  "olen sairauslomalla" kun tietää, että siihen tulee jatkokysymyksiä joihin ei halua välttämättä vastata. Vastaankin usein, että "olen parturi-kampaaja, mutta alanvaihto edessä kun todettiin paha allergia ja astma tossa keväällä" ja siitä sitten usein saankin puheen käännettyä tuohon astmaan ja allergiaan joista on paljon helpompi puhua. Mutta miten olen kestänyt nää kaikki vuodet ennen ton astman toteamista? En tiedä. Ei varmaan ole helpottanut mun masennusta kun tuntee jotenkin syyllisyyttä, että sairastaa sitä.
Mutta mä saan jotenkin tsemppiä ja vertaistukea toisten blogeista. Siitä miten he on tsempanneet ja tsemppaan itseäni sen avulla ja taas toisaalta kun heillä on ollut romahdus, tulee itselle kauhe into tsempata heitä taas jaksamaan ja siitä sitten jännästi saa itselleenki tsemppiä.

Mun pitäs tässä tosiaan alkaa miettii mikä musta tulee isona. Isona. Mä olen jo iso. Aikuisesta en tie, mutta oonki päättäny kasvaa aina isommaksi ja isommaksi, mutten koskaan aikuiseksi. Ja tällä tarkoitan, että haluan aina säilyttää sisäisen lapseni ja lapsenmielisyyteni. Kerran sen hävitin, mutta onneksi taas löysin <3

Yritin jotenki saada tähän kuvaa noista kisuista, mutta en nyt jotenkin osannut lisätä sitä :/ Liian vähän virtaa aivoissa, kun on taas jäänyt tänään puurokin syömättä :( Tänään siis olen aamusta alkaen syönyt vain yhden ruisleivän palan oivariinilla ja muutamalla palalla Polar juustoa. Mä rakastan juustoa! Oon oikee juustohiiri! Voisin syödä sitä pelkästään suoraan jääkaapista tai sitte sulatettuna oreganon ja pippurin kera <3 
Se lisäksi puolisen litraa Marli Vital Multivitamiinijuomaa joka on mun lempimehu. Muutaman kupin teetä hunajalla ja voisinkin tehdä nyt taas lisää. Rakastan kaikkia erilaisia teitä ja tee-juomia.
Aamuisin kyllä vedän aina Hevi- ja Gefishotit kun otan lääkkeet. En pysty syömään aamusta heti ja siksi oonkin ottanu ja vuosia lääkkeet aina ton setin kanssa :)

Jos nyt menisin keittää taas kupillisen teetä <3 Sitte vois kattoo BigBrotheria, Suomen huippumalli haussa, Salkkareita ja Survivorsia. Tuntuu, että ehkäpä tää muutaman kuukauden flunssakin alkais olee vihdoinkin loppusuoralla ja pääsis taas enemmän tekee kaikkea ja varsinkin Joogaamaan!

<3 HiDi


EDIT: Osasin sitteki laittaa ton kuvan, kesti vaan ja opettelin käyttää Picasaa :P

F41.0

Huh huh. Sieltä se tuli, mutta onneksi se on ohi taas. Viimekerrasta onkin jo aikaa.
Ainakin näin pahasta. Kerran oli tätäkin pahempi.
En pystynyt kuin hyperventiloida istuen sängyllä selkä seinää vasten, samalla kun kyyneleet vaan tirskuivat silmistäni. Tunsin, etten pysty liikuttamaan raajojani. Tiedostin siis ne, mutta ne eivät totelleet käskyjäni. Istua tönötin aivan paniikissa, en voinut siis ottaa edes lääkettä. Olin yksin kotona, kuten nytkin.

Sain siis tuossa hetki sitten aivan älyttömän rankan paniikkikohtauksen.
Itkin, huusin ja raivosin. Teki mieli repiä kasvojani ja hiukset päästä. Potkin seiniä ja pyörin tuskan hiessä. Hyperventilaatio eikä yhtään paperipussia missään. En voinut maata, tuntui että tukehdun, yritin vääntäytyä istumaan vain tajutakseni, että kädet ovat lähes kokonaan puutuneet. Olen taistellut jo varmaan vuoden näitä kohtauksia vastaan pelkästään henkisesti, siis koittanut niitä järjen hiveniä kohtauksen aikana löytää ja käyttää. Nyt en siihen pystynyt vaan piti turvautua ottamaan lääkkeet. Arvioisin, että kohtaus kesti noin 15min, mutta se oli todella kamalaa.
Nyt on kaikki voimat pois, olen aivan kasassa, rikki. Taas.

Mietin taas, mahtaisko kuolema pukee mua.

Pahoittelen kuvanlaatua, mutta olen ylpeä itsestäni, että osasin ees tän tehdä :D
Tuo kuva on siis otettu 5min sitten.

JAIKS!

Siis tästäkö tää nyt lähtee? Tai no lähtee lähtee, mutta mihin hittoon? Ja miten pitkäksi aikaa? Niin siis tää mun blogi.

Mä en oo koskaan kirjoittanut blogia. PISTE!
Joo, mä pelaan joskus jopa yksinäni tota peliä. Siis Levottomat elokuvasta tuttua "Mä en oo koskaan.." Ihan loisto peli, seurassa ku seurassa, mut nyt multa lähti taas yks pointsi pois..



Juu eli, päätin aloittaa tän blogin kirjoittamisen, koska mulla ei oo oikeestaan harrastuksia. Tai no tykkään hirveästi lukea muiden blogeja! Tuolla jossain vissii näkyykin, että mitä blogeja luen, niin sieltä voi niitä kiinnostuneet katella. Harrastuksena tosin mulla taitaa olla säännöllisen epäsäännöllinen sairastelu erilaisiin flunssiin. Mullakun on immuunivaje, niin saan helposti kaikki ilmassa pyörivät flunssat ja muut virustaudit. Astmakin todettiin kesän kynnyksellä ja samaan syssyyn sitten ilmeinen allergia esim. hiusväreille. Tai lähinnä sille yhelle aineelle värissä. Mutta ihotestit on TYKSissä ens kuussa. Sillo sitte siitä enemmän. Nyt tosiaan on kaksi kuukautta kipeyttä takana ja voin kertoa, että on pirun tylsää ja masennus senkun tuntuu syvenevän, huoh. Nytte olen yksin kotona, kun mun mies on omassa kodissaan. Tai on hänen sulostuttava kissa kuite täällä mun seurana <3

Mulla muuten tais poksahtaa kiintolevy TAAS tossa joku aika sitten ja vielä on epäselvää saako sieltä jotain talteen. Eli kuvia mulla ei ole tässä koneella nyt yhtään! Mutta kaivan niitä jostain ja jotenkin opettelen lisäämään tänne jotenkin. Mua saa siis neuvoa jos kyselen tyhmiä tai tää mun blogi on ihan päin hemmettiä :D


Niin ja tää on ihan siksi  aikuisille suunnattu blogi, koska mä on aika masentunut tällä hetkellä. Olen ollut monta vuotta. Joskus tulee ehkä purettua asioita tänne, kun sydämeen sattuu ja se teksti ei aina välttämättä sovi nuorille. Olen käynyt läpi rankkoja asioita, rankkoja aikoja ja miten muuten niitä purkaisi ja käsittelisi, kuin rankasti?

Mä sanon aina asiat suoraan, en mielistele. Osaan toki käyttäytyä jos niin haluan, onhan mulla kuite yli 10v kokemus asiakaspalvelusta ja oonkin siinä huippuhyvä! Ei, mulla ei ole hyvä itsetunto, mutta tiedän, että työssäni olen loistava, siihen se mun loistavuus sitte jääkin. Paitsi käytän kyllä heijastinta :D
Mutta toi, että sanon asiat suoraan ei maistu kaikille. Mutta se on mun tyyli. Mä en aio itseäni muuttaa, olen sen jo kerran tehnyt kuutisen vuotta sitten. Jätin mun entisen elämän ja nimen taakse (jos kiinnostusta voin kertoa siitä tarinasta enemmän) ja yritin aloittaa uuden, paremman ja toivottavasti onnellisen elämän.

Ja sillä tiellä olen  nyt. Haluan, että parannun. Haluan päästä johonkin työhön, johon fyysiset (ja henkiset) sairauteni joustavat. Olen saanut elämääni ihanan miehen, jota rakastan. Ollaan oltu nyt yhdessä reilu puoli vuotta ja yhteensä viikon ollaan oltu erossa toisistamme. Outoa. Olen aina luullut, että olen erakko ja viihdyn yksin. Nyt sitä kuitenkin on viihtynyt todella hyvin toisen kainalossa. Ja on ollut kiva saada miehen mukana kissakin elämään taas. Mulla itsellä oli  2 kissaa, mutta mun rakas äiti ryösti ne ja omisi itselleen. Mutta onneks saan heidät taas pian hoitoon, sitte tulee ainakin kuvia :)


Mulla oli myös 3 nakurottaa kevääseen asti, kunnes heidän tuli aika poistua :( Mutta onneksi on muistot. Se pitää aina muistaa; pitää kerätä elämässä asioita tekemällä ja kokemalla, että on sitten paljon mitä muistella.
Siksi mä tykkään koristella kehoani. Mulla on paaaaljon tatuointeja ja niitä tulee kokoajan lisää. Lävistyksiä on vissiin enää 3 ja yksi venytys. Kyllä vain yksi. Epätasapaino ulkoisesti tuo mulle tasapainoa sisäisesti. Mulla tukkakin oikeelta koneella lyhyt ja muualta sit vähäsen pidempi. Mutta oma väri päässä ekaa kertaa sitten 6lk. Elikkäs jotain muutama vuosi sitten ;)

Mutta hei, kai mun tarvii nyt lopetella, mähän olen höpötellyt tähän vaikka mitä ihmeellistä, mutta kait se annetaan anteeksi, olenhan ekakertalainen!
Ens kerraksi voisin miettii jopa jonkun aiheen, niin ei olis tällanen rönsyilevä pelkkää tekstiä oleva postaus. Mutta kiva jos joku sen loppuunkin jaksoi lukea.

<3 HiDi