 |
| <3 Riiviö ja Karri <3 |
mut aikapian siitä hän lähti kotiin tekemään töitä ja kaikkea
sellasta mitä siel hänen himassaan pitää tehä.
Ollaan nyt kuite oltu mun luona jo muutaman viikon, kun molempien kissat täällä. Toi mein toinen kämppä on niin pieni, ettei sinne viite kahta tollasta karvapalleroa viedä viel meidän "isojen aikuisten" lisäksi.
Mun kaks kissaahan on ollu mun mutsilla jo ties miten monta vuotta. Se halus ne hoitoon ettei olis niin yksinäinen ja niinhän siinä kävi, että hädintuskin saan niitä edes hoitoon enään :D Mutta nyt Riiviö tuli mulle hoitoon, kun äidillä oli lonkkaleikkaus ja tää Riiviö tykkää makoilla tosi paljon rintakehän päällä ja puskee nassuu ja sitte kans öisin ihan nukkua päällä, vaikka olisi kyljelläänkin, niin tuohan ei nyt oikeen sovi, kun äiti paranemassa. Mut jäi hänelle sinne mun toinen kissa kuite. Pelastettu villikissa MörriMöykky.
Toisaalta ollu kivaa olla päivä vaan yksi. Ja vaan olla. Tai no olenhan mä vaan tosi usein, koska olen sairauslomalla. Ollut jo pitkään. Vuosia.
Sairausloma lähti joskus totaalisesta romahduksesta ja halusta päättää elämä. Hetki avo-osastolla ja sitten himassa siitä asti. Psykakäyntejä on sillointällöin ja työkyvyttömyyseläkehakemukset hylätty, kuntoutushakemus hylätty..... Mutta ei mun nyt tosta pitänyt puhua, tai piti ehkä, kun tää asia tuli mun mieleen kun tossa luin yhtä ihanaa blogia. Tai siis blogin pitäjä vaikuttaa aivan fantastiselta ihmiseltä, vahvalta, päättäväiseltä, kauniilta sisältä ja ulkoa ja taistelee todella rankkojen asioiden kanssa. Propsit hänelle <3
Mutta siellä puhuttiin siitä, että kun ihmiset kyselee, että oletko koulussa/töissä? jne yms tms. Että miten vaikea niihin vastata. Niinpä. Mua kanssa hävettää vastata noihin kyselyihin, että "olen sairauslomalla" kun tietää, että siihen tulee jatkokysymyksiä joihin ei halua välttämättä vastata. Vastaankin usein, että "olen parturi-kampaaja, mutta alanvaihto edessä kun todettiin paha allergia ja astma tossa keväällä" ja siitä sitten usein saankin puheen käännettyä tuohon astmaan ja allergiaan joista on paljon helpompi puhua. Mutta miten olen kestänyt nää kaikki vuodet ennen ton astman toteamista? En tiedä. Ei varmaan ole helpottanut mun masennusta kun tuntee jotenkin syyllisyyttä, että sairastaa sitä.
Mutta mä saan jotenkin tsemppiä ja vertaistukea toisten blogeista. Siitä miten he on tsempanneet ja tsemppaan itseäni sen avulla ja taas toisaalta kun heillä on ollut romahdus, tulee itselle kauhe into tsempata heitä taas jaksamaan ja siitä sitten jännästi saa itselleenki tsemppiä.
Mun pitäs tässä tosiaan alkaa miettii mikä musta tulee isona. Isona. Mä olen jo iso. Aikuisesta en tie, mutta oonki päättäny kasvaa aina isommaksi ja isommaksi, mutten koskaan aikuiseksi. Ja tällä tarkoitan, että haluan aina säilyttää sisäisen lapseni ja lapsenmielisyyteni. Kerran sen hävitin, mutta onneksi taas löysin <3
Yritin jotenki saada tähän kuvaa noista kisuista, mutta en nyt jotenkin osannut lisätä sitä :/ Liian vähän virtaa aivoissa, kun on taas jäänyt tänään puurokin syömättä :( Tänään siis olen aamusta alkaen syönyt vain yhden ruisleivän palan oivariinilla ja muutamalla palalla Polar juustoa. Mä rakastan juustoa! Oon oikee juustohiiri! Voisin syödä sitä pelkästään suoraan jääkaapista tai sitte sulatettuna oreganon ja pippurin kera <3
Se lisäksi puolisen litraa Marli Vital Multivitamiinijuomaa joka on mun lempimehu. Muutaman kupin teetä hunajalla ja voisinkin tehdä nyt taas lisää. Rakastan kaikkia erilaisia teitä ja tee-juomia.
Aamuisin kyllä vedän aina Hevi- ja Gefishotit kun otan lääkkeet. En pysty syömään aamusta heti ja siksi oonkin ottanu ja vuosia lääkkeet aina ton setin kanssa :)
Jos nyt menisin keittää taas kupillisen teetä <3 Sitte vois kattoo BigBrotheria, Suomen huippumalli haussa, Salkkareita ja Survivorsia. Tuntuu, että ehkäpä tää muutaman kuukauden flunssakin alkais olee vihdoinkin loppusuoralla ja pääsis taas enemmän tekee kaikkea ja varsinkin Joogaamaan!
<3 HiDi
EDIT: Osasin sitteki laittaa ton kuvan, kesti vaan ja opettelin käyttää Picasaa :P
Voi että kun on paljon kommentteja tullu yhen yön aikana :D
VastaaPoistaYleensä mä vastaan siihen omaan tekstiin toisen kommentin perään, mutta noi nyt on yli vuoden takasiin kirjotettu, ni aattelin ettet niitä välttämättä tajuu kytätä.
Ensinnäkin, kiitos! Vetää ihan sanattomaksi kaikki nuo kehut :D
Kun on julkinen blogi, niin kyllä se mun mielestä on ihan julkisesti jaettavissa ja kommentoitaessa sitten! Että ihan vapaasti. :)
Mä tosta epävakaasta oon omasta mielestäni päässy jo pahimman yli vaan lopettamalla mielialalääkkeet. Ne ei oikee natsannu yhteen alkoholin kanssa.
Eka mä harkitsin joitain rauhottavia tarvittaviin, mutta pelotti kuitenki liikaa että alan sekakäyttäjäksi tai että keksin joskus ottaa yliannostuksen, kun sitä on kanssa vähän tässä taustalla.
Sitä sai jotenkin käännettyä ne negatiivisetkin tunteet hyviksi asioiksi. Eipä oo tunteeton! Mielummin rakastaa, nauttii elämästä ja joutuu välillä kestämään ne kohtaukset, kuin että kaikki tunteet olis sumuverhon takana. Pitää ne kuitenkin joskus oppia käsittelemään.
En mä hirveesti oo tästä lukenut, mutta on se tietty helpompi ymmärtää itteään ja asioita. Vaikka ite ajattelee jostain asiasta näin, niin toiset todennäkösesti ei.
Oon aina ollu semmonen tarkkailijaluonne. Oikeesti oon yleensä aika hiljanen tyyppi. Välittää liikaa siitä mitä muut ajattelee, niin vaikee muodostaa omia mielipiteitä mistään, miellyttäjä, väittää polin mamma.
Mä haluun vaan pelastaa kaikki.
Sit kun voimat ja keinot loppuu, niin vaihtaa hetkeksi maisemaa ja jaksaa taas.
Ehkä mä en paljasta tässä sulle nykyaikaisesta tilanteesta tämän enempää :D Jotain jännitettävää!
Suuresti vielä kiitoksia ♥
Hyvä jos minun blogista on sinulleki jotain hyötyä. :)
Ihana Emmi <3
PoistaOlit eka kuka kommentoi mun blogia, tuli siitä hirmu hyvä mieli! Edes joku on lukenut :) Kauhea kynnys mulla oli lähteä vastaamaan, varsinkin sulle, mut tässä tää nyt on :D
Luin sun blogisi tosiaan alusta ja kommentoin monen moneen juttuun ja tuntu välillä vähän typerältä, kun olivat vanhoja juttuja, mutta kuitenkin tunsin jotain ja luotan intuitioon ja kommentoin :) Ja kiva, että otit ne positiivisesti, niin ne oli tarkoitettukin.
Hyvä homma ettet sitte syöny lääkkeitä, kun käytät alkoholia, ei tosiaan sovi yhteen, tulee vaan pahempi olo. Ite en käytä alkoholii kun tulee niin kauhea darra :/ Ja totta kans toi ku sanoit rauhoittavista, ei kannata sellasii ees ottaa reseptille jos pelkää jotain "sellasta", fiksu olet!
Mä kans olen aina halunnut pelastaa kaikki! Aina kun näkee jonkun kärsivän, haluaisin ottaa kärsimyksen pois. Tätä tein pitkään, unohdin elää vain itseäni varten ja se sai mut romahtaa täysin. Muista sinäkin elää itseäsi varten! Ja ettei aina tarvitse olla jotain toista varten, vain ainoastaan sen verran että itsestä tuntuu hyvältä, että itse kuitenkin jaksaa <3
Kiitos todellakin Sinulle, olet antanut mulle voimaa (vaikka voi tuntua hassulta) ja kipinän itsekin alkaa kirjoittaa blogia.
<3
Tulin tutustumaan sun blogiin! Luin tähänastiset tekstit ja pakko sanoa, että kyllä fyysisien sairauksien kanssa on huomattavasti helpompi tulla toimeen kuin psyykkisien.Psyykkiset sairaudet ovat ihan eri tavalla läsnä elämässä.
VastaaPoistaIhanaa, että sulla on ihania asioita elämässäsi!
Ymmärrän kyllä, tietinkin ihan eri kannalta, että hävettää olla sairauslomalla. Mä en nyt puoleen vuoteen ole ollut töissä enkä opiskellut (koska ei ole vielä korkeakoulupaikkaa ja odotin tätä leikkausta niin en viitsinyt hakea uutta työtä irtisanouduttuani). Multakin kun kysyttiin ennen leikkausta, että mitä teen niin jo sillon mietin , että mitäköhän siihen pitäisi sanoa. Ja nyt, kun ihmiset kysyvät mitä teen ja en ihan ventovieraille ala kuitenkaan tästä leikkauksesta heti kättelyssä kertomaan, niin siinä pitää vähän kiemurrella.
Kaikkea hyvää jatkoon! Käyn varmasti jatkossakin kurkkaamassa kuulumiset tälläkin suunnalla :)
Hip Minttu!
PoistaKiva kun oot käyny tätä kattomassa, vaikka on kovin erilainen kuin sinun ihana blogi! Sulta ja Eliltä mä sain kipinän kuntoiluun ja terveelliseen ruokavalioon, josta ehkä jotain kirjoitan jossainvaiheessa, että kiitos siitä!
Mulla riittää niin henkisiä kuin fyysisiäkin ongelmia, mutta kaikki olen päättänyt voittaa! Onhan mulla kuitenkin noita ihaniakin asioita (kuten se anoppi :D), että niiden vuoksi pitää jaksaa.
Kiva jos käyt välillä kurkkimassa :) <3
Kovasti tsemppiä elämääsi! Tiedän myös tunteen, kun kysytään, että mitäs teet työksesi. No, mä kyllä opiskelen, mutta aika lailla hitaasti ne opinnot edistyy ja epäilen aika monta kertaa päivässä, että valmistunko ikinä. Sitä paitsi mäkään en tiedä, mikä musta tulee isona. Täytän 30 ensi vuonna...Hävettää aina kun ihmiset kyselee töistä. Tulee niin laiska olo.
VastaaPoistaMeillä muutes asustaa myös kolme kissaa! Ja jos musta olisi kiinni, niin täällä pyörisi varmaan enemmänkin niitä, mutta joku raja täytyy olla. :)
Kiitos tsempistä!
PoistaHienoa että opiskelet! Mille alalle suuntaudut? Jos susta tulee sen alan osaaja sitten "isona" :D Ja eikai sillä väliä vaikka opinnot kestäisi 20v, eikös moni kansanedustajakin ole edelleen jonkun opiston kirjoilla ;)
Pääasia, että tahti on itsellesi sopivaa ja itse viihdyt :) Sinulla kuitenkin niin monta muutakin asiaa elämässä, ettei sen opiskelun tarviikaan edetä vauhdilla.
Äläkä häpeile, et todellakaan ole laiska! Katso nyt mitä olet saanut tähän elämään aikaan :) <3 Kaikille kaikki tapahtuu eri aikaan elämässä. Mä olen antanut itselle luvan "vaan olla" nyt, koska joskus tulee aina jolloin ei ole aikaa olla. Silloin varmasti kaduttaisi, jos nyt en ottaisi tästä olemisesta kaikkea irti :)
Ei siis olla liian ankaria itsellemme! :)
Kissat on ihania! Itsekin pitäisin siitä, että niitä olisi yhdeksän, mutta hui sitten sitä siivoamisen määrää :D Ja ei taitais mun astmakaan pitää sitten enää yhtään tilanteesta..