chat

Last summer

"so? she wasnt the right one for u and that was a teach and someday u found or meet that right one or atleast better one."

"people need different kind of people beside them in different times on a lifetime, u know. she was right for u then but life goes on, peoples goes on too, someones faster, someones to another directions...."

 "More wrong people u met on your life, more closer u have to be that right one."

" if u nevet try out nobody, even wrong ones, how can u met the right one?"

"U really cant find anything by looking, u just have to stop that and start living and someday, she appear to you, just when u dont expect."

             Halusin teillekin avata muutaman lentävän ajatukseni elämästä :)

Love my haircolor

Anteeksi mun huono englanti, oli vaan pakko kopsata tänne mitä heittelin yhessa chatissa yhelle ihmiselle. En todella luule osaavani englantia enkä kaipaa siitä mitään oikeinkirjoitusoppeja, koska asia varmasti on kuitenkin esitetty niin, että sen ymmärtää?
 Capish?

Olen kans pahoillani etten oo postannut :( On ollut vaikka mitä ja niistä postailen myöhemmin. Kaikki on kuitenkin hyvin :) Kipeenä vaan oon ollu taas tai edelleen, tuntuu ainakin ettei tässä välissä ole ehtinyt terveenä olemaan. 

Ja ilman tupakkaa olen edelleen! Oonkohan ees kertonut siitä? Etten ole viime syyskuun jälkeen tupakoinut kun viime toukokuussa todettiin astma niin piti sit lopettaa ja hyvä  niin!

 Ainiin, edellisyönä heräsin johonkin meteliin joka kuului toisesta asunnosta. Mun kissa Riiviö nukkus mun päällä (kuten aina, siis vaikka olen kyljelläni, se makaa mun päällä, lonkalla tai kyljellä, selälläni kun ooon niin hän on ihan kaulalla) ja säikähti ääntä ja hyppäs vauhdilla pois. Tunsin samalla järkyttävän kivun ja repäsyn vasemmassa suupielessä ja veri tirskahti suuhun. Äkkiä ylös ja peilin eteen. Eihän siitä veren läpi mitään nähnyt vaan aikani vesihanan alla oltuani ehdin nähdä, että hyvin oli käynyt. Hetken jo luulin, että tikkejä tarvii. Riiviön kynsi siis oli koukannun mun suun sisäkautta ja yrittänyt repeytyä huulen läpi kun oli pompannut pois, mutta onneks jostain syystä irronnutkin "takakautta" ja tuli vaan "pieni" vekki. Ei se riittänyt, kun aamulla ripustin pyykkejä niin kolautin ihan sen huulen viereisen kohdan täysillä pyykkitelineeseen ja siinä tirskahti sitte taas vedet silmiin ja huuli turposi samantien ja taas oltiin vesihanan alla. Olin varma, että tulee sininen huuli ja saan ilmaset täytteet alas, mutta eih, aika normaalilta toi näyttää. Joten tässä oli kaksi kertaa onni onnettomuudessa :)

Loppuun vielä supernolo posetuskuva xD

Mutta tän piti olla vain nopee postaus ennen suihkua! Mutta taas mä oon jaaritellu monta metriä eikä mitään asiaa :D 

Kuvasateen ajattelin laittaa huomenna tulemaan mun loppuvuodesta :)



Mintulle iso kiitos tunnustuksesta, teen sen kunhan ehdin, äääh! <3 oot ihana <3

If I rule the world

BCN -06
"Unelmoi niin kuin eläisit ikuisesti. Elä niin kuin kuolisit huomenna."

Musta on ihan ookoo jäädä hetkeksi maahan makaamaan, kun sut sinne on lyöty. Katsella siellä hetki ympärilleen, miettiä tapahtunutta ja itkeä. Mutta aina sieltä on noustava ylös, entistä vahvempana, yhtä kokemusta rikkaampana.

Siellä mä taas kävin. Mutta tässä mä taas seison. 

Jotain tollasta mulla on tapana sanoa ihmisille kun puhutaan masennuksesta, takaiskuista, jäämisestä maahan makaamaan. Mutta oli aikoja, jolloin itsekin halusin sinne vain jäädä. Tärkeintä on kuitenkin hetki katsella ja analysoida tilannetta ja sitten vasta jatkaa. Muuten sitä kohtaa sen saman asian/tilanteen/tunteen aina uudelleen ja uudelleen, kunnes olet valmis käsittelemään sen. Ottamaan sen asian irti sinusta, pyörittämään sitä kädelläsi ja katsomaan sitä joka suunnasta.

Mutta se ei ole helppoa. Se sattuu, raastaa syvältä ja saa hengen salpautumaan. Silloin sä katsot itseäsi, tai ainakin sun pitäisi. Tarkastella kuka olet ja miksi. Ja vain sinä voit löytää vastauksen noihin asioihin, vain sinä voit parantaa itsesi ja muuttaa tilannettasi.

Nyt mulla on hyvä olla. Olen saanut asioita järjestymään päässäni ja samaten elämässäni. Olen aloittanut jotain uutta josta olen innoissani! Jotan en ole koskaan ennen oikeasti yrittänyt, vaikka olen niin luullut. Olen alkanu parantaa elämänlaatuani. Pikkuhiljaa. "Mikäs tässä kiire, valmiissa maailmassa".

Ylhäällä oleva kuva on Barcelonan reissulta jossa olin kaksin rinkkani kanssa. Ne olivat elämäni parhaat kaksi viikkoa. Tunsin olevani vapaa ja pystyväni mihin vain. Mikään ei painanut. Rakastin elämää.

En ole sen jälkeen reissannut ulkomailla, mutta haluaisin kovasti! Se tunne, kun on niin kaukana kaikesta, ettei mikään ahdista.
Hassua muuten katsoa kuvaa jossa olen noin "paljas". Voisin lisätä samantapaisen kuvan tässä jokupäivä jos jotakuta kiinnostaa. On meinaan vähän erinäköinen tuo iho nykyään :)


Mistä te muuten haluaisitte että kirjoitan?
Tatuoinneistani? Kissoista? Sairauksistani? Yleistä  itsestäni?
Hiuksistani? (ne on olleet vaikka minkälaiset vuosien saatossa :D)
Tai ihan vapaasti saa kanssa kertoa :)

Ihanaa, että ihmiset ovat käyneet lukemassa blogiani, kiitos kaikille ihanille <3
Erityiskiitokset lukijoiksi liittyneille, tuli tosi hyvä mieli! Ja samoin muutamasta kommentista, jotka olin myös saanut. Kiitos paljon <3


HiDi

JAIKS!

Siis tästäkö tää nyt lähtee? Tai no lähtee lähtee, mutta mihin hittoon? Ja miten pitkäksi aikaa? Niin siis tää mun blogi.

Mä en oo koskaan kirjoittanut blogia. PISTE!
Joo, mä pelaan joskus jopa yksinäni tota peliä. Siis Levottomat elokuvasta tuttua "Mä en oo koskaan.." Ihan loisto peli, seurassa ku seurassa, mut nyt multa lähti taas yks pointsi pois..



Juu eli, päätin aloittaa tän blogin kirjoittamisen, koska mulla ei oo oikeestaan harrastuksia. Tai no tykkään hirveästi lukea muiden blogeja! Tuolla jossain vissii näkyykin, että mitä blogeja luen, niin sieltä voi niitä kiinnostuneet katella. Harrastuksena tosin mulla taitaa olla säännöllisen epäsäännöllinen sairastelu erilaisiin flunssiin. Mullakun on immuunivaje, niin saan helposti kaikki ilmassa pyörivät flunssat ja muut virustaudit. Astmakin todettiin kesän kynnyksellä ja samaan syssyyn sitten ilmeinen allergia esim. hiusväreille. Tai lähinnä sille yhelle aineelle värissä. Mutta ihotestit on TYKSissä ens kuussa. Sillo sitte siitä enemmän. Nyt tosiaan on kaksi kuukautta kipeyttä takana ja voin kertoa, että on pirun tylsää ja masennus senkun tuntuu syvenevän, huoh. Nytte olen yksin kotona, kun mun mies on omassa kodissaan. Tai on hänen sulostuttava kissa kuite täällä mun seurana <3

Mulla muuten tais poksahtaa kiintolevy TAAS tossa joku aika sitten ja vielä on epäselvää saako sieltä jotain talteen. Eli kuvia mulla ei ole tässä koneella nyt yhtään! Mutta kaivan niitä jostain ja jotenkin opettelen lisäämään tänne jotenkin. Mua saa siis neuvoa jos kyselen tyhmiä tai tää mun blogi on ihan päin hemmettiä :D


Niin ja tää on ihan siksi  aikuisille suunnattu blogi, koska mä on aika masentunut tällä hetkellä. Olen ollut monta vuotta. Joskus tulee ehkä purettua asioita tänne, kun sydämeen sattuu ja se teksti ei aina välttämättä sovi nuorille. Olen käynyt läpi rankkoja asioita, rankkoja aikoja ja miten muuten niitä purkaisi ja käsittelisi, kuin rankasti?

Mä sanon aina asiat suoraan, en mielistele. Osaan toki käyttäytyä jos niin haluan, onhan mulla kuite yli 10v kokemus asiakaspalvelusta ja oonkin siinä huippuhyvä! Ei, mulla ei ole hyvä itsetunto, mutta tiedän, että työssäni olen loistava, siihen se mun loistavuus sitte jääkin. Paitsi käytän kyllä heijastinta :D
Mutta toi, että sanon asiat suoraan ei maistu kaikille. Mutta se on mun tyyli. Mä en aio itseäni muuttaa, olen sen jo kerran tehnyt kuutisen vuotta sitten. Jätin mun entisen elämän ja nimen taakse (jos kiinnostusta voin kertoa siitä tarinasta enemmän) ja yritin aloittaa uuden, paremman ja toivottavasti onnellisen elämän.

Ja sillä tiellä olen  nyt. Haluan, että parannun. Haluan päästä johonkin työhön, johon fyysiset (ja henkiset) sairauteni joustavat. Olen saanut elämääni ihanan miehen, jota rakastan. Ollaan oltu nyt yhdessä reilu puoli vuotta ja yhteensä viikon ollaan oltu erossa toisistamme. Outoa. Olen aina luullut, että olen erakko ja viihdyn yksin. Nyt sitä kuitenkin on viihtynyt todella hyvin toisen kainalossa. Ja on ollut kiva saada miehen mukana kissakin elämään taas. Mulla itsellä oli  2 kissaa, mutta mun rakas äiti ryösti ne ja omisi itselleen. Mutta onneks saan heidät taas pian hoitoon, sitte tulee ainakin kuvia :)


Mulla oli myös 3 nakurottaa kevääseen asti, kunnes heidän tuli aika poistua :( Mutta onneksi on muistot. Se pitää aina muistaa; pitää kerätä elämässä asioita tekemällä ja kokemalla, että on sitten paljon mitä muistella.
Siksi mä tykkään koristella kehoani. Mulla on paaaaljon tatuointeja ja niitä tulee kokoajan lisää. Lävistyksiä on vissiin enää 3 ja yksi venytys. Kyllä vain yksi. Epätasapaino ulkoisesti tuo mulle tasapainoa sisäisesti. Mulla tukkakin oikeelta koneella lyhyt ja muualta sit vähäsen pidempi. Mutta oma väri päässä ekaa kertaa sitten 6lk. Elikkäs jotain muutama vuosi sitten ;)

Mutta hei, kai mun tarvii nyt lopetella, mähän olen höpötellyt tähän vaikka mitä ihmeellistä, mutta kait se annetaan anteeksi, olenhan ekakertalainen!
Ens kerraksi voisin miettii jopa jonkun aiheen, niin ei olis tällanen rönsyilevä pelkkää tekstiä oleva postaus. Mutta kiva jos joku sen loppuunkin jaksoi lukea.

<3 HiDi