...Work like U will live forever. Love like U will die tomorrow...

maanantai 15. lokakuuta 2012

JAIKS!

Siis tästäkö tää nyt lähtee? Tai no lähtee lähtee, mutta mihin hittoon? Ja miten pitkäksi aikaa? Niin siis tää mun blogi.

Mä en oo koskaan kirjoittanut blogia. PISTE!
Joo, mä pelaan joskus jopa yksinäni tota peliä. Siis Levottomat elokuvasta tuttua "Mä en oo koskaan.." Ihan loisto peli, seurassa ku seurassa, mut nyt multa lähti taas yks pointsi pois..



Juu eli, päätin aloittaa tän blogin kirjoittamisen, koska mulla ei oo oikeestaan harrastuksia. Tai no tykkään hirveästi lukea muiden blogeja! Tuolla jossain vissii näkyykin, että mitä blogeja luen, niin sieltä voi niitä kiinnostuneet katella. Harrastuksena tosin mulla taitaa olla säännöllisen epäsäännöllinen sairastelu erilaisiin flunssiin. Mullakun on immuunivaje, niin saan helposti kaikki ilmassa pyörivät flunssat ja muut virustaudit. Astmakin todettiin kesän kynnyksellä ja samaan syssyyn sitten ilmeinen allergia esim. hiusväreille. Tai lähinnä sille yhelle aineelle värissä. Mutta ihotestit on TYKSissä ens kuussa. Sillo sitte siitä enemmän. Nyt tosiaan on kaksi kuukautta kipeyttä takana ja voin kertoa, että on pirun tylsää ja masennus senkun tuntuu syvenevän, huoh. Nytte olen yksin kotona, kun mun mies on omassa kodissaan. Tai on hänen sulostuttava kissa kuite täällä mun seurana <3

Mulla muuten tais poksahtaa kiintolevy TAAS tossa joku aika sitten ja vielä on epäselvää saako sieltä jotain talteen. Eli kuvia mulla ei ole tässä koneella nyt yhtään! Mutta kaivan niitä jostain ja jotenkin opettelen lisäämään tänne jotenkin. Mua saa siis neuvoa jos kyselen tyhmiä tai tää mun blogi on ihan päin hemmettiä :D


Niin ja tää on ihan siksi  aikuisille suunnattu blogi, koska mä on aika masentunut tällä hetkellä. Olen ollut monta vuotta. Joskus tulee ehkä purettua asioita tänne, kun sydämeen sattuu ja se teksti ei aina välttämättä sovi nuorille. Olen käynyt läpi rankkoja asioita, rankkoja aikoja ja miten muuten niitä purkaisi ja käsittelisi, kuin rankasti?

Mä sanon aina asiat suoraan, en mielistele. Osaan toki käyttäytyä jos niin haluan, onhan mulla kuite yli 10v kokemus asiakaspalvelusta ja oonkin siinä huippuhyvä! Ei, mulla ei ole hyvä itsetunto, mutta tiedän, että työssäni olen loistava, siihen se mun loistavuus sitte jääkin. Paitsi käytän kyllä heijastinta :D
Mutta toi, että sanon asiat suoraan ei maistu kaikille. Mutta se on mun tyyli. Mä en aio itseäni muuttaa, olen sen jo kerran tehnyt kuutisen vuotta sitten. Jätin mun entisen elämän ja nimen taakse (jos kiinnostusta voin kertoa siitä tarinasta enemmän) ja yritin aloittaa uuden, paremman ja toivottavasti onnellisen elämän.


Ja sillä tiellä olen  nyt. Haluan, että parannun. Haluan päästä johonkin työhön, johon fyysiset (ja henkiset) sairauteni joustavat. Olen saanut elämääni ihanan miehen, jota rakastan. Ollaan oltu nyt yhdessä reilu puoli vuotta ja yhteensä viikon ollaan oltu erossa toisistamme. Outoa. Olen aina luullut, että olen erakko ja viihdyn yksin. Nyt sitä kuitenkin on viihtynyt todella hyvin toisen kainalossa. Ja on ollut kiva saada miehen mukana kissakin elämään taas. Mulla itsellä oli  2 kissaa, mutta mun rakas äiti ryösti ne ja omisi itselleen. Mutta onneks saan heidät taas pian hoitoon, sitte tulee ainakin kuvia :)


Mulla oli myös 3 nakurottaa kevääseen asti, kunnes heidän tuli aika poistua :( Mutta onneksi on muistot. Se pitää aina muistaa; pitää kerätä elämässä asioita tekemällä ja kokemalla, että on sitten paljon mitä muistella.
Siksi mä tykkään koristella kehoani. Mulla on paaaaljon tatuointeja ja niitä tulee kokoajan lisää. Lävistyksiä on vissiin enää 3 ja yksi venytys. Kyllä vain yksi. Epätasapaino ulkoisesti tuo mulle tasapainoa sisäisesti. Mulla tukkakin oikeelta koneella lyhyt ja muualta sit vähäsen pidempi. Mutta oma väri päässä ekaa kertaa sitten 6lk. Elikkäs jotain muutama vuosi sitten ;)

Mutta hei, kai mun tarvii nyt lopetella, mähän olen höpötellyt tähän vaikka mitä ihmeellistä, mutta kait se annetaan anteeksi, olenhan ekakertalainen!
Ens kerraksi voisin miettii jopa jonkun aiheen, niin ei olis tällanen rönsyilevä pelkkää tekstiä oleva postaus. Mutta kiva jos joku sen loppuunkin jaksoi lukea.

<3 HiDi

2 kommenttia:

  1. Tekstisi sai mut sanattomaks.. kirjoitat tosi kauniisti ja vielä rankoista aiheista.. Uskon, että pystyt toteuttamaan unelmiasi vielä! Asiat tuppaa menemään järjestykseen aikanaan. Aina tulee ylämäki! Jään lukemaan blogiasi! Voimia ja haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nora <3

      Kiva kuulla jos kirjoitan kauniisti. Tuntuu olevan vielä ihan hakusessa se, että mitä tänne kirjoitan ja mistä ja siksi se on nyt jäänytkin, tullut "blogikauhu".

      Kivaa kun jäät lukemaan, haleja sulle kans :3 <3

      Poista

Jätä nyt joku viesti,
edes piste ;)