How R U doin'?

Ehkä maailman yleisin kysymys; "Mitä sulle kuuluu?"

Mutta kuinka moni sitä kysyvä oikeasti haluaa vastauksen siihen? Uskon, että aika harva.

Mua ainakin suuresti ottaa päähän (mua tosi lähelläkin olevat) ihmiset ketkä tätä kysymystä esittää silleen muutenvaan. Siks mulla onkin tapana vastata; "Haluatko oikeesti tietää vai vastaanko vain, että "hyvää"?" Ja jotkut hämmentyy. Jotkut sanoo suoraan, ettei halua kuulla ja nämä  ihmiset harvoin ovat ystäviäni tai että olisin  heitä edes sellaisena pitänyt. Tosin, jos kaikki vastaavat näin niin kenelle kerron miltä musta oikeasti tuntuu?

Joo psykalle.
Riittääkö se? Riittääkö, että vain tuntematon ihminen tietää miten paha sulla on olla? Että täysin tuntematon, sun vapaa-aikaan mitenkään liittymätön, henkilö on ainoa, joka tietää sun suurimmat murheet ja ahdistavimmat ajatukset. Mun mielestä ei ikinä. Tässä vaiheessa kuvaan pitäisi tulla ystävät ja perhe.

Jokaisella pitäisi olla ihminen elämässään kenelle voi puhua aivan kaikki asiat. Se ihminen tuntisi sut täysin, sun arkirutiinit, pahimmat olot, vaikeimmat ajat ja lohduttaa, kun itket. Mä luulin, että mulla on näitä ihmisiä. Karu totuus on, että luulin väärin. Luulin että voin sanoa ääneen jos mulla on niin paha olo, että tuntuu että haluaisin kuolla.

Musta on eri asia haluta kuolla kuin, että tuntuu siltä kuin haluaisi kuolla.
Musta toi tunne kuvastaa sitä miten paha on ihmisen olla, ettei osaa hallita ajatuksiaan ja tunteitaan ja helpoimmalta silloin tuntuu kun vain kuolisi pois. Pääsisi eroon kaikesta tuskasta, kaikesta paskasta jota on harteillaan kantanut about 30 vuotta.
Mä olen niin hannari, etten sitä koskaan tee. Miksi tekisin kun aiemminkin olen epäonnistunut? Olenhan niin paska, että siinäkin epäonnistuin.

Ei, mä en halua kuolla. Mä haluan olla onnellinen! Elää täysillä, rakastaa, nauraa, iloita.. Mutta en mä voi silti sille mitään, että joskus tuntuu että haluaisin kuolla.
Onko se väärin? Enkö saa tuntea näin? Vai enkö vaan saa kertoa sitä läheisilleni, jottei heille tulisi pahaa oloa? Eikö heidän myös silloin tulisi olla kysymättä minulta miten voin, jos he eivät kuitenkaan ole valmiita ottamaan vastausta vastaan? Eikö kukaan kanna vastuutaan?

Kun mä kysyn ihmiseltä mitä sulle kuuluu? niin tarkoitan sitä oikeasti. Haluan oikeasti tietää mitä sinulle kuuluu ja odotan rehellistä vastausta. Tämän mukaan itsekin vastaan (usein) totuudenmukaisesti, joka kuitenkaan ei selkeästi miellyttänyt kysyjää.

Älä (ainakaan multa) kysy mitä mulle kuuluu, josset siihen vastausta halua vaan small talkkaat. Totea sitten vaikka, että onpas kaunis päivä! johon voin yhtä aivottomasti todeta, että niinpäs onkin, kivaa tää talvi kun vihaan talvea! ja se siitä!

Se siitä avautumiseseta.

HiDi

Lazy biatch mä

Oon ollu taas laiska, sori. Tuskin kyllä täällä kukaan on mua kaivannut, kun olen vasta niin alussa tän blogin kanssa ja kun eihän tällä ole edes mitään erityistä tarkoitustakaan :D 

Enkä tie mite onnistuin saamaan tän tekstin taustan valkoiseksi? En kyllä mitenkään onnistunut saamaan sitä poiskaan, joten toivotaan et ens kerralla olis taas normaali :D

Mutta kuite, mä oon ollu taas kipeenä muutaman viikon, niin tylsää! Maata ja olla vaan ja niistää, yskiä ja valitella kurkku- ja pääkipua. Mut nyt se taitaa olla onneks ohitte menossa. Kuumeinen ja heikko olo on poistunut ja leipääkin pystynyt syömään jo parina päivänä. Tossa kun useana päivänä meni alas ehkä just ja just mandariini :/

Siin on säteilytetyt Riiviö Ja MörriMöykky <3 

Riiviö keikistelee <3 

Asiaakin olisi ehkä toisaalta vaikka kuinka, mutta oon nyt poikaystävän luona, ollu kokoajan, ja täällä ei oikeen oo sellasta rauhaa ajatella ja kirjoittaa niitä sitte tänne blogiin. Oon ottanu kuvia teille joistain mun syömisistä, talvimaisemista (ikkunan läpi xD), kissoista ja oon Sonnia (pikkusisko) pyytäny kuvaa sen kissoja ja lähettää kuvia niistä, kun ne on niin hassuja. Pitää vielä kysyä hältä lupa, saanko esitellä Luumun ja Taatelin täällä :) 

Mut nyt en tosiaan jaksa alkaa noita kuvia kattelee ja miettii mitä laitan tänne, ehkä huomenna jos on vieläkin parempi päivä, mut laitoin silti pari aiemmin tänä vuonna otettua kuvaa mun kissoista. Riiviö on nyt mulla, mutta pelastettu villikissa MörriMöykky on mutsilla, jossa kuvatkin on otettu :)

Nyt teen lopuks tällasen Annilta "saadun" haasteen. Anni ei haastanut ketään vaan jokainen sai tehä tän ken halusi. Ja mähän halusin, koska en ole tänne kirjoittanut mitään aikoihin enkä koskaan tehnyt mitään tällaista haastetta :)

☆ 11 kysymystä haastetulle ☆ :

1. Lempparikenkäsi? - Lähiaikoina ollu kahdet "varsiaerobictossut". Ekat oranssit löyty kympillä Cittarista pari vuotta sitte ja tokat valkoset alkuvuodesta kympillä Seppälästä. Musta on tullut mukavuudenhalunen ja oon siirtynyt noiden lisäks ballerinoihin. Joskus oli AINA ainakin baarissa n.7cm korot. Jotenki elämä on helpompaa nyt ;)

2. Mikä näistä on just sulle tärkein, miks ? Iho, silmät vai huulet? - En nyt tarkkaan tie millätavalla on kysymys tarkoitettu, mutta on tärkeää, että iho voi hyvin ja just nyt se on vähän ärtynyt ja pintakuiva, joten vastaan iho :)

3. Sana tai lause, jonka toistat usein ? - Kökkö! Hip!

4. Mitä mieltä olet ALE shoppailusta? - Parasta shoppailua tietty! Aika harvoin vaan ostelen enää mitään muualta kuin kirppareilta tms.

5. Kuinka usein putsaat vaatekaappisi turhista vaatteista? - Kerran tai kaks vuodessa suunnilleen ja sillo sieltä yleensä poistuu pari muovikassillista, joita pääseekin sitte kaverit penkomaan aina :)

6. Oletko kateellinen, kenelle ja miksi ? - En oikeestaan, positiivisella tavalla niille, kenellä on lapsia. Mäkin haluan! Ja ehkä niille, ketkä ei ole sairastanut masennusta ja voi sanoo tän tyylisiä lauseita: "Hitto mua masentaa ku sataa vettä." Really? Masentaa? Ettei vaan olis tullu käytettyy aivan väärää sanaa..

7. Omistatko yhtäkään feikkilaukkua? - Joskus mulla oli yks feikki YSL mut enää ei taida olla yhtään. Ei ole kyl aitojakaan :P

8. Millaisen auton omistat/haluaisit ? - Haluaisin jonkun hienon vanhan jenkkiraudan 50 -luvulta tai sitten uuden Chryslerin tai Audin. Tosin, olihan mulla kaks autoa; toinen oli vissii -89 Peugeot ja toinen -91 Opel, vai miten ne meni :O Että kunnes mä hallitsen ajamiseni niin pitäydyn noissa alle tonnin autoissa xD Tosin, ei oo sitä ajokorttiakaan tällähetkellä..

9. Kuka on idolisi/esikuvasi? - On paljon ihmisiä joita arvostan, kuten oma äiti. Ja isä. Muutamat ystävät, joista en nimillä puhu. Julkisuuden ihmisistä James Dean, Angelina Jolie (ulkonäön lisäksi se tahto tehdä hyvää <3), Kat Von D, Che, Jukka Poika.... Ei nyt kulje ajatus, ei tuu mitään oikeaa esikuvaa mieleen.

10. Mitä näistä omistat? Rakennekynnet, ripsienpidennykset, hiustenpidennykset, tekorusketus? - Parturi-kampaaja kun olen niin omistan paljon hiustenpidennyksiä, mutta tällähetkellä ei ole päässä yhtään. Samaten on rakennekynsien tekovälineet, mutta en käytä. Tossa oli just hetken aikaa vasemmassa kynnessä akryylivahviste, kun koitin 6v tauon jälkeen :)

Tekoripsiä joskus käytin, ripsipidennyksiä en ole kokeillut. Tosin, nekin tilaan ja ainakin kokeilen tehdä jollekkin ja ehkä itsellenikin jos innostun. Väriä iholla on vain tatskamusteen osilta, eli jätin jo vuosia sitten solariumit uhkarokeille ja vaan muutaman kerran oon jotain sellasta Lumemen kevyesti päivettävää voidetta kokeillut, mutta siinä se :)

Okei joo, kerran pistin Åbo Diskotekin Full Moon partyihin IR:ää ja voi huh huh... Kaivan joskus teille niitä kuvia, olin aika näky, mut eiks virheistä pidäkin oppia ;)

11. Lempparibiisi just nyt ? - Räppii, räppii, reggaeta ja räppii! Niit on nyt soinu pääasiassa tossa mun miehen soittolistalla ja uppoo hyvin! Heitetään sieltä nyt sit vaikka Kevyt Jee - Suora kastan ja vedetään kotiinpäin :D Jos ei ole tuttu biisi niin suosittelen heittää YouTubeen ja kuuntelee :)

Laittaisin sellasen selännotkahdusbiisin nimen ja artistin tähän, mutku en muista nimee ja mun mies nukkuu enkä jaksa googlaa, huoh. Teen siitä varmaan jonkun postauksen kokonaankin, ehkä. Kun on niin kivaa musaa ja niin jees mimmi se laulaja, vaikka onkin blondi :P

Mä en haasta ketään, ainakaan vielä, kun en nyt jaksa keksii kysymyksiä. Mutta voipi olla tilanne toinen huomenna!

Jos nyt koittais mennä kans nukkuu, ihanaan valmiiksi lämpimään kainaloon <3

Pitäkää itsenne lämpiminä ;)

HiDi

"Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan..."

Eli toista kirjoitusta toisen perään heti vain kun on aikaa ja ajatuksia :D

Kun postasin nuo mun meikittömät ja käsittelemättömät kuvat äsken niin tajusin, etten ole käyttänyt ripsiväriä sitten syyskuun alun, eli kahteen kuukauteen :O Ja siis ennen mulla oli PAKKO olla edes ripsiväriä, kun ulostauduin (joo törkeä sana mitä käytän, mutta sopii mun huumoriin :D) kotoa. Ehkä siihen oli ajanut se, että työskentelin kauneudenhoitoalalla lähes kymmenen vuoden ajan ja siellä oli toki oltava huoliteltu eli kevyesti ehostettu ja hiukset kunnossa. 

Mutta nykyään mä olen lähes aina ilman  meikkiä. Kokonaan ilman. Tuntuukin todella ihanalta laittaa vähän meikkipohjaa (käytän BodyShopin all-in-one-face-basea) ja hiukan aurinkopuuteria, niin heti olo on kuin 25 vuotiaalla :D
Suurin muutos kyllä minulle itselle mielestäni tulee kun laitan ripsiväriä. Olen luonnostaan blondi joten kaikki karvani ovat myös vaaleat ja siis ripset myös. Kun seuraavaksi laitan ripsaria niin otan teille kuvan siitä, ihan vaan, että näette sen SUUREN eron kun silmäni oikeina avautuvat :)

Ihme hölötystä taa pidän täällä.  Noh, mutta onhan tää mun blogi :D Piti ihan selkeästi kirjoittaa siitä miten en käyty nykyään meikkiä enää ja siirtyä kuvan muokkaus sepustukseen mutta käy se näinkin, sekavasti ja paljolla puheella, kuten muutenkin mun elämässä :D
Mutta siis tosiaan, mä en ole koskaan käyttänyt photoshopia (piste?!) tai oikeastaan mitään muutakaan kuvanmuokkausohjelmaa. Ainoa mitä yleensä teen kuville on rajaus, punasilmäisyyden poisto ja ehkä kontrastia säädän. Eli mun kuvat on aina, ja ovat aina olleetkin, todella raakoja totuuksia minusta.

Tosin nyt pari päivää sitten latasin mun luuriin jonkun CartoonCamera -sovelluksen jolla saa erikoisia kuvia ja testailin sitä kissoihin ja itseeni ja tähän ajattelin laittaa muutaman. Aika hauskoja noi on ja saa varmaan paljon kivempia kun vähän jaksaa säätää asetuksilla. Itse harvoin jaksan ja otan vaan kuvan ja lataan vaan sen sinne minne onkaan menossa, sen kummemmin miettimättä, että sopiiko tai käykö tai pitäiskö koittaa toista kulmaa. Äsh, mä meen ja teen ja sit katotaan mitä tuli :D 

Paitsi ammatissani, siinä olen täysin päinvastainen; täydellinen perfektionisti ;)

Karri

Riiviö

pojat pusuttelee <3

The dark side of me

me on my bed

Mä en oo syöny vielä mitään, alkaa tulla huono olo. Vettä ja kahvia, ei terveellistä! Ja mun piti NIIN aloittaa terveellisempi elämä. Noh, en ainakaan sitä röökiä enää polta!

Hei haluatteko kuulla jostain tietystä asiasta elämässäni? Tai mun kantaa johonkin? Mä olen aika suorasanainen ja mulla mielipide moneenkin asiaan ja AINA perustelen sen. En voi sietää ihmisiä ketkä kertovat mielipiteensä aina helvetin auliisti, mutta kun kysyt Miksi? , on heidän vastaus että "se vaan on niin" tai "siksi!" ja voi hitto että palaa käämit! Olen siis niin kamala ihminen, että jos keskustelen jonkun kanssa jostain  niin tulee hänen aina perustella miksi asia on hänestä niin :) Mutta mielestäni se on ainoa tapa olla jotain mieltä jostain ;)


HiDi

Naked truth by me

Haluan minäkin kantaa korteni kekoon,
inkkarini kanoottiin ja räsymatot vintille!

Eli kyse on TÄSTÄ Veeran blogikirjoituksesta, josta kasvoi hyvin nopeasti todella suosittu "juttu" naisten blogeissa (toistaiseksi en ole törmännyt miesten kuviin..).
Lyhyesti sanottuna naiset julkaisevat kuvan meikittömistä kasvoistaan paljasten itsensä koko maailmalle (no, ainakin blogin lukijoille ;)) ja ottaen kantaa vallitseviin kauneusihanteisiin.

Itse ainakin ajattelen asian näin, että jokainen on kaunis ja jokaisella on oikeus olla minkä näköinen tahansa eikä kenenkään pitäisi siihen nokkaansa koputtaa! Poissulkien tietenkin esim. mallit, jotka tekevät duuniaan ulkonäkönsä kanssa. Mutta heille se on tietoinen valinta, kuuluisa ammatinvalintakysymys. Mutta me tavikset, ei meitä tarvitse kategorioida tai arvostella ULKONÄÖN perusteella. Ja varsinkaan anonyymisti.


     Pitäisi ehkä joskus miettiä, mitä kirjoittaa, mutta mulla on tapana antaa tekstin vain tulla enkä sitä sen suuremmin sensuroi tai muokkaa muutenkaan. Olen tunneihminen, reagoin tunteella, kirjoitan tunteella enkä siivilöi mitään ennen julkaisua. Ja siksi siis tässä tulee nyt kuvia alastomista kasvoistani, tukka pörrössö ja kasvot pesun jälkeen rasvattuna, olkaa hyvät :D

Juu tää tosiaan valottui, mulla vaan ton Samsungin kamera..

...niin siksi otin toisen ilman salamaa...

..ja kolmannen kans ja hiukan eri kulmasta niin näkyy mun lilat silmänaluset :D

National Geo, Fit ja Voi hyvin!

Anteeksi, 

kun musta ei ole kuulunut. Vaikka olen luvannut.

Tänään juuri aamulla herätessä olin iloinen, koska puhelimeeni ei ollut tullut mitään. Eilenkin ainoa yhteydenotto mun puhelimeen oli kun aikuispsykalta soitettiin ja peruttiin samalle päivälle ollut aika. Harmitti ja harmittaa edelleen. Haluan päästä puhumaan.

Mieli on mennyt ylös ja alas. Välillä tunnen voivani todella hyvin, välillä taas en tunne olevani edes elämän arvoinen. U feel me? 

Olen ottanut teille kuitenkin paljon kuvia! Kissoista ja ruuista ja uusista lehdistä, joita olen tilannut. Mutten nyt jaksa niitä julkaista, pitää ensin siirtää ne koneellekin. Mulla olisi niin paljon kerrottavaa, mutten tiedä mistä aloittaa, mitä edes kukaan jaksaisi lukea, mutta sen kerron, että on ollut ihanaa huomata, että olen saanut uusia lukijoita, ihanaa, kiitos teille kaikille <3

Ja mua on tosiaan purrut terveys- ja liikuntakärpänen! Kiitos siitä erityisesti Mintulle ja Elille <3 Ellen teidän blogeja olisi lukenut, en nyt joisi vettä ensin puolta litraa ja sitten vasta saan juoda mehua. Juon vettä ainakin 1,5ltr päivässä vaikka ennen en juonut sitä määrää ehkä edes vuodessa... Joo, kamalaa :/ Heiltä olen kans saanut vinkkejä siihen mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Eli kertoo tosi kiinnostavasti urheilustaan ja se on saanut mutkin tekemään "Oman treeniohjelman" ja Mintun puheet ruuista joita syö (ja joita ei mielellään söisi) on saanut mutkin ajattelee tarkemmin mitä laitan suuhun. Nyt on karkit, pullat ja sipsit vaihtuneet maitorahkaan, raejuustoon ja vihanneksiin :)
Ja hitti, piti sitten elää kolmekymppiseksi asti, että tajusi sen tosiasian, että LIIKUNTA saa oikeasti hyvän olon, fyysisesti ja psyykkisesti! Mä olen ollut tosi iloinen kun olen vähänkin tehnyt jotain liikuntaa kotona ja varsinkin venyttelystä. Se on oikeesti totta, liikkuminen tosiaan tuottaa jotain mielihyvähormonia aivoissa, en tie tarkemmin mitä, mutta todellakin tunnen sen vaikutuksen! Iso kiitos siis Teille ja muillekin blogeille joita listassani on :)

Paljon olen ajatellut myös valloittavaa  Emmiä ja ihanaa Anniinaa  (anteeksi hurjasti jos nimi väärin, mulla huono muisti :/). En ole nyt viikkoon tai kahteen lukenut kenenkään blogia. Tarkoituksella olen ollut vain itseni kanssa (ja poikaystävän), mutta se ei tarkoita etteikö ajatukseni olisi luonanne. Toivottavasti Annina voi  paremmin ja Emmi pysynyt yhtä positiivisena kuin aina :) Olette siis mielessäni ja luen  kaikki välistä jääneet bloggauksenne putkessa jossain vaiheessa, pian! <3

Laitan jossainvaiheessa kuvapostausta mun hiuksista vuosien varrella, kaivan niitä kuvia ensin jostain :) Siinä onkin sitten väriloistoa paljolti, kun usein vaihtelin väriä kahdenkin viikon välein :O Ja juuh, useimmiten mulla ollut  todella lyhyt tukka :D Itseleikattu tosin ;)

Suurkiitokset vielä uusille kommenteille ja lukijoille, olen niin iloinen, että edes jotakuta edes jotenkin kiinnostaa juttuni :) <3

If I rule the world

BCN -06
"Unelmoi niin kuin eläisit ikuisesti. Elä niin kuin kuolisit huomenna."

Musta on ihan ookoo jäädä hetkeksi maahan makaamaan, kun sut sinne on lyöty. Katsella siellä hetki ympärilleen, miettiä tapahtunutta ja itkeä. Mutta aina sieltä on noustava ylös, entistä vahvempana, yhtä kokemusta rikkaampana.

Siellä mä taas kävin. Mutta tässä mä taas seison. 

Jotain tollasta mulla on tapana sanoa ihmisille kun puhutaan masennuksesta, takaiskuista, jäämisestä maahan makaamaan. Mutta oli aikoja, jolloin itsekin halusin sinne vain jäädä. Tärkeintä on kuitenkin hetki katsella ja analysoida tilannetta ja sitten vasta jatkaa. Muuten sitä kohtaa sen saman asian/tilanteen/tunteen aina uudelleen ja uudelleen, kunnes olet valmis käsittelemään sen. Ottamaan sen asian irti sinusta, pyörittämään sitä kädelläsi ja katsomaan sitä joka suunnasta.

Mutta se ei ole helppoa. Se sattuu, raastaa syvältä ja saa hengen salpautumaan. Silloin sä katsot itseäsi, tai ainakin sun pitäisi. Tarkastella kuka olet ja miksi. Ja vain sinä voit löytää vastauksen noihin asioihin, vain sinä voit parantaa itsesi ja muuttaa tilannettasi.

Nyt mulla on hyvä olla. Olen saanut asioita järjestymään päässäni ja samaten elämässäni. Olen aloittanut jotain uutta josta olen innoissani! Jotan en ole koskaan ennen oikeasti yrittänyt, vaikka olen niin luullut. Olen alkanu parantaa elämänlaatuani. Pikkuhiljaa. "Mikäs tässä kiire, valmiissa maailmassa".

Ylhäällä oleva kuva on Barcelonan reissulta jossa olin kaksin rinkkani kanssa. Ne olivat elämäni parhaat kaksi viikkoa. Tunsin olevani vapaa ja pystyväni mihin vain. Mikään ei painanut. Rakastin elämää.

En ole sen jälkeen reissannut ulkomailla, mutta haluaisin kovasti! Se tunne, kun on niin kaukana kaikesta, ettei mikään ahdista.
Hassua muuten katsoa kuvaa jossa olen noin "paljas". Voisin lisätä samantapaisen kuvan tässä jokupäivä jos jotakuta kiinnostaa. On meinaan vähän erinäköinen tuo iho nykyään :)


Mistä te muuten haluaisitte että kirjoitan?
Tatuoinneistani? Kissoista? Sairauksistani? Yleistä  itsestäni?
Hiuksistani? (ne on olleet vaikka minkälaiset vuosien saatossa :D)
Tai ihan vapaasti saa kanssa kertoa :)

Ihanaa, että ihmiset ovat käyneet lukemassa blogiani, kiitos kaikille ihanille <3
Erityiskiitokset lukijoiksi liittyneille, tuli tosi hyvä mieli! Ja samoin muutamasta kommentista, jotka olin myös saanut. Kiitos paljon <3


HiDi

I fear

Kamalaa.
Kun on tarpeeksi pitkään ollut "erakkona" ei uskalla enää edes hädän hetkellä soittaa ystäville,
kun ajattelee ettei heitä ole enää minua varten.
Ei heitäkään voi aina vaivata. Eikai minulla ole oikeuttakaan,
kun en ole pitkään aikaan kyennyt olemaan heitä varten.

Mulla on niin paha olla.

Family

Meitä siskoja on kolme; Ipana, Pipana ja Pirpana <3
kuva netistä

Kyllä mulla on mahtava isosisko!  Lähetin avunhuudon, kun ei ole rahaa eikä ruokaa ja sydänlääkkeetkin loppu, niin nyt on ruokaa kaapissa ja sydänlääkkeetkin tulossa <3
Kiitos myös siskontytölle, kun hän kuskas ne tänne.

Vaikka me sisarukset välillä (usein) riitelemme, olemme kuitenkin AINA toistemme tukena, kun sitä tarvitsemme. Se meillä on toiminut aina. Aina voi tietää, että apua saa kun sitä tarvitsee. Nyttekin vaan kesti mulla pari päivää niellä ylpeys ja pyytää apua. Se on mulle ehkä vaikeinta. Myöntää ettei pärjää just nyt ja tarvii apua. Mä oon sellanen "Ei tartte auttaa!" -tyyppi. Mutta on se ihana huomata, että on ihmisiä ketkä välittää ja kenen kanssa suhde on muutenkin vuorkovaikutuksinen.

Ja hei vitsi! Oli tosi ihanaa huomata, että mulla on yksi seuraaja jo, kiitos <3
Ja mä olen saanut kolme kommenttiakian, ihanaa, kiitos niistäkin! Vastaan heti kun kykenen, nyt vielä on vähän ahdistuskohtauksen jälkimainingit ja isosisko soitti juuri, että on tulossa lääkkeideni kanssa kahville. Ja hänellä on pussillinen itseleivottuja sämpylöitä mukana, nam nam!


Nyt ei ollut oikeen muuta asiaa. Halusin kertoa teille, että mua piristi teidän kommentit todella paljon!

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

All by myself

<3 Riiviö ja Karri <3

Tänään herättiin mun rakkauden kanssa mun luota yhdessä,
mut aikapian siitä hän lähti kotiin tekemään töitä ja kaikkea
sellasta mitä siel hänen himassaan pitää tehä.
Ollaan nyt kuite oltu mun luona jo muutaman viikon, kun molempien kissat täällä. Toi mein toinen kämppä on niin pieni, ettei sinne viite kahta tollasta karvapalleroa viedä viel meidän "isojen aikuisten" lisäksi.
Mun kaks kissaahan on ollu mun mutsilla jo ties miten monta vuotta. Se halus ne hoitoon ettei olis niin yksinäinen ja niinhän siinä kävi, että hädintuskin saan niitä edes hoitoon enään :D Mutta nyt Riiviö tuli mulle hoitoon, kun äidillä oli lonkkaleikkaus ja tää Riiviö tykkää makoilla tosi paljon rintakehän päällä ja puskee nassuu ja sitte kans öisin ihan nukkua päällä, vaikka olisi kyljelläänkin, niin tuohan ei nyt oikeen sovi, kun äiti paranemassa. Mut jäi hänelle sinne mun toinen kissa kuite. Pelastettu villikissa MörriMöykky.

Toisaalta ollu kivaa olla päivä vaan yksi. Ja vaan olla. Tai no olenhan mä vaan tosi usein, koska olen sairauslomalla. Ollut jo pitkään. Vuosia.
Sairausloma lähti joskus totaalisesta romahduksesta ja halusta päättää elämä. Hetki avo-osastolla ja sitten himassa siitä asti. Psykakäyntejä on sillointällöin ja työkyvyttömyyseläkehakemukset hylätty, kuntoutushakemus hylätty..... Mutta ei mun nyt tosta pitänyt puhua, tai piti ehkä, kun tää asia tuli  mun mieleen kun tossa luin yhtä ihanaa blogia. Tai siis blogin pitäjä vaikuttaa aivan fantastiselta ihmiseltä, vahvalta, päättäväiseltä, kauniilta sisältä ja ulkoa ja taistelee todella rankkojen asioiden kanssa. Propsit hänelle <3
Mutta siellä puhuttiin siitä, että kun ihmiset kyselee, että oletko koulussa/töissä? jne yms tms. Että miten vaikea niihin vastata. Niinpä. Mua kanssa hävettää vastata noihin kyselyihin, että  "olen sairauslomalla" kun tietää, että siihen tulee jatkokysymyksiä joihin ei halua välttämättä vastata. Vastaankin usein, että "olen parturi-kampaaja, mutta alanvaihto edessä kun todettiin paha allergia ja astma tossa keväällä" ja siitä sitten usein saankin puheen käännettyä tuohon astmaan ja allergiaan joista on paljon helpompi puhua. Mutta miten olen kestänyt nää kaikki vuodet ennen ton astman toteamista? En tiedä. Ei varmaan ole helpottanut mun masennusta kun tuntee jotenkin syyllisyyttä, että sairastaa sitä.
Mutta mä saan jotenkin tsemppiä ja vertaistukea toisten blogeista. Siitä miten he on tsempanneet ja tsemppaan itseäni sen avulla ja taas toisaalta kun heillä on ollut romahdus, tulee itselle kauhe into tsempata heitä taas jaksamaan ja siitä sitten jännästi saa itselleenki tsemppiä.

Mun pitäs tässä tosiaan alkaa miettii mikä musta tulee isona. Isona. Mä olen jo iso. Aikuisesta en tie, mutta oonki päättäny kasvaa aina isommaksi ja isommaksi, mutten koskaan aikuiseksi. Ja tällä tarkoitan, että haluan aina säilyttää sisäisen lapseni ja lapsenmielisyyteni. Kerran sen hävitin, mutta onneksi taas löysin <3

Yritin jotenki saada tähän kuvaa noista kisuista, mutta en nyt jotenkin osannut lisätä sitä :/ Liian vähän virtaa aivoissa, kun on taas jäänyt tänään puurokin syömättä :( Tänään siis olen aamusta alkaen syönyt vain yhden ruisleivän palan oivariinilla ja muutamalla palalla Polar juustoa. Mä rakastan juustoa! Oon oikee juustohiiri! Voisin syödä sitä pelkästään suoraan jääkaapista tai sitte sulatettuna oreganon ja pippurin kera <3 
Se lisäksi puolisen litraa Marli Vital Multivitamiinijuomaa joka on mun lempimehu. Muutaman kupin teetä hunajalla ja voisinkin tehdä nyt taas lisää. Rakastan kaikkia erilaisia teitä ja tee-juomia.
Aamuisin kyllä vedän aina Hevi- ja Gefishotit kun otan lääkkeet. En pysty syömään aamusta heti ja siksi oonkin ottanu ja vuosia lääkkeet aina ton setin kanssa :)

Jos nyt menisin keittää taas kupillisen teetä <3 Sitte vois kattoo BigBrotheria, Suomen huippumalli haussa, Salkkareita ja Survivorsia. Tuntuu, että ehkäpä tää muutaman kuukauden flunssakin alkais olee vihdoinkin loppusuoralla ja pääsis taas enemmän tekee kaikkea ja varsinkin Joogaamaan!

<3 HiDi


EDIT: Osasin sitteki laittaa ton kuvan, kesti vaan ja opettelin käyttää Picasaa :P

F41.0

Huh huh. Sieltä se tuli, mutta onneksi se on ohi taas. Viimekerrasta onkin jo aikaa.
Ainakin näin pahasta. Kerran oli tätäkin pahempi.
En pystynyt kuin hyperventiloida istuen sängyllä selkä seinää vasten, samalla kun kyyneleet vaan tirskuivat silmistäni. Tunsin, etten pysty liikuttamaan raajojani. Tiedostin siis ne, mutta ne eivät totelleet käskyjäni. Istua tönötin aivan paniikissa, en voinut siis ottaa edes lääkettä. Olin yksin kotona, kuten nytkin.

Sain siis tuossa hetki sitten aivan älyttömän rankan paniikkikohtauksen.
Itkin, huusin ja raivosin. Teki mieli repiä kasvojani ja hiukset päästä. Potkin seiniä ja pyörin tuskan hiessä. Hyperventilaatio eikä yhtään paperipussia missään. En voinut maata, tuntui että tukehdun, yritin vääntäytyä istumaan vain tajutakseni, että kädet ovat lähes kokonaan puutuneet. Olen taistellut jo varmaan vuoden näitä kohtauksia vastaan pelkästään henkisesti, siis koittanut niitä järjen hiveniä kohtauksen aikana löytää ja käyttää. Nyt en siihen pystynyt vaan piti turvautua ottamaan lääkkeet. Arvioisin, että kohtaus kesti noin 15min, mutta se oli todella kamalaa.
Nyt on kaikki voimat pois, olen aivan kasassa, rikki. Taas.

Mietin taas, mahtaisko kuolema pukee mua.

Pahoittelen kuvanlaatua, mutta olen ylpeä itsestäni, että osasin ees tän tehdä :D
Tuo kuva on siis otettu 5min sitten.

JAIKS!

Siis tästäkö tää nyt lähtee? Tai no lähtee lähtee, mutta mihin hittoon? Ja miten pitkäksi aikaa? Niin siis tää mun blogi.

Mä en oo koskaan kirjoittanut blogia. PISTE!
Joo, mä pelaan joskus jopa yksinäni tota peliä. Siis Levottomat elokuvasta tuttua "Mä en oo koskaan.." Ihan loisto peli, seurassa ku seurassa, mut nyt multa lähti taas yks pointsi pois..



Juu eli, päätin aloittaa tän blogin kirjoittamisen, koska mulla ei oo oikeestaan harrastuksia. Tai no tykkään hirveästi lukea muiden blogeja! Tuolla jossain vissii näkyykin, että mitä blogeja luen, niin sieltä voi niitä kiinnostuneet katella. Harrastuksena tosin mulla taitaa olla säännöllisen epäsäännöllinen sairastelu erilaisiin flunssiin. Mullakun on immuunivaje, niin saan helposti kaikki ilmassa pyörivät flunssat ja muut virustaudit. Astmakin todettiin kesän kynnyksellä ja samaan syssyyn sitten ilmeinen allergia esim. hiusväreille. Tai lähinnä sille yhelle aineelle värissä. Mutta ihotestit on TYKSissä ens kuussa. Sillo sitte siitä enemmän. Nyt tosiaan on kaksi kuukautta kipeyttä takana ja voin kertoa, että on pirun tylsää ja masennus senkun tuntuu syvenevän, huoh. Nytte olen yksin kotona, kun mun mies on omassa kodissaan. Tai on hänen sulostuttava kissa kuite täällä mun seurana <3

Mulla muuten tais poksahtaa kiintolevy TAAS tossa joku aika sitten ja vielä on epäselvää saako sieltä jotain talteen. Eli kuvia mulla ei ole tässä koneella nyt yhtään! Mutta kaivan niitä jostain ja jotenkin opettelen lisäämään tänne jotenkin. Mua saa siis neuvoa jos kyselen tyhmiä tai tää mun blogi on ihan päin hemmettiä :D


Niin ja tää on ihan siksi  aikuisille suunnattu blogi, koska mä on aika masentunut tällä hetkellä. Olen ollut monta vuotta. Joskus tulee ehkä purettua asioita tänne, kun sydämeen sattuu ja se teksti ei aina välttämättä sovi nuorille. Olen käynyt läpi rankkoja asioita, rankkoja aikoja ja miten muuten niitä purkaisi ja käsittelisi, kuin rankasti?

Mä sanon aina asiat suoraan, en mielistele. Osaan toki käyttäytyä jos niin haluan, onhan mulla kuite yli 10v kokemus asiakaspalvelusta ja oonkin siinä huippuhyvä! Ei, mulla ei ole hyvä itsetunto, mutta tiedän, että työssäni olen loistava, siihen se mun loistavuus sitte jääkin. Paitsi käytän kyllä heijastinta :D
Mutta toi, että sanon asiat suoraan ei maistu kaikille. Mutta se on mun tyyli. Mä en aio itseäni muuttaa, olen sen jo kerran tehnyt kuutisen vuotta sitten. Jätin mun entisen elämän ja nimen taakse (jos kiinnostusta voin kertoa siitä tarinasta enemmän) ja yritin aloittaa uuden, paremman ja toivottavasti onnellisen elämän.

Ja sillä tiellä olen  nyt. Haluan, että parannun. Haluan päästä johonkin työhön, johon fyysiset (ja henkiset) sairauteni joustavat. Olen saanut elämääni ihanan miehen, jota rakastan. Ollaan oltu nyt yhdessä reilu puoli vuotta ja yhteensä viikon ollaan oltu erossa toisistamme. Outoa. Olen aina luullut, että olen erakko ja viihdyn yksin. Nyt sitä kuitenkin on viihtynyt todella hyvin toisen kainalossa. Ja on ollut kiva saada miehen mukana kissakin elämään taas. Mulla itsellä oli  2 kissaa, mutta mun rakas äiti ryösti ne ja omisi itselleen. Mutta onneks saan heidät taas pian hoitoon, sitte tulee ainakin kuvia :)


Mulla oli myös 3 nakurottaa kevääseen asti, kunnes heidän tuli aika poistua :( Mutta onneksi on muistot. Se pitää aina muistaa; pitää kerätä elämässä asioita tekemällä ja kokemalla, että on sitten paljon mitä muistella.
Siksi mä tykkään koristella kehoani. Mulla on paaaaljon tatuointeja ja niitä tulee kokoajan lisää. Lävistyksiä on vissiin enää 3 ja yksi venytys. Kyllä vain yksi. Epätasapaino ulkoisesti tuo mulle tasapainoa sisäisesti. Mulla tukkakin oikeelta koneella lyhyt ja muualta sit vähäsen pidempi. Mutta oma väri päässä ekaa kertaa sitten 6lk. Elikkäs jotain muutama vuosi sitten ;)

Mutta hei, kai mun tarvii nyt lopetella, mähän olen höpötellyt tähän vaikka mitä ihmeellistä, mutta kait se annetaan anteeksi, olenhan ekakertalainen!
Ens kerraksi voisin miettii jopa jonkun aiheen, niin ei olis tällanen rönsyilevä pelkkää tekstiä oleva postaus. Mutta kiva jos joku sen loppuunkin jaksoi lukea.

<3 HiDi