Jouduin menee sinne äsken! Faceen! Ja oli ihan kamalaa! Ahdistavaa! Kaikkea oli niin paljon ja tuolta tuli sitä juttua ja tuolla oli sitä ja tonne oli tullut tota ja kaikkea oli sikin sokin.
Mä en oo siis käyny fb:s viime syyskuun jälkeen, eli mitä se sit tekee, reilut kahdeksan kuukautta ilman sitä. Ja on ollu paljon helpompi olla. Sen taas muistinkin heti, että miten ahdistavaa se on, kun pitäisi olla selvillä niin monen asioista, että tietää mihin mikäkin liitty ja kellä mikäkin juttu meneillään. Kaikkeen pitäisi kommentoida ja iteki pitäs lisätä kuvia ja tekstiä. No toi viiminen on kuin tää blogi, mut tää onkin luonnollisempaa mulle. Kirjoittaa just mitä mieleen tulee ja julkasta se täällä. Ja voin ite päättää mitä blogeja ja mitä julkaisuja luen. Ei siis turhaa tietoa kaikesta mahdollisesta.
Mut joo, nyt tää alko menee taas siihen, miten oon kyllästynyt faceen ja miten paljon helmpompaa on keskittyä vain omaan elämään. Mut syy miksi menin tonne tänään on, että mulle oli tullu spostia, että olisin kyselly salasanaani. Pakko oli siis kirjautua sisään ja vaihtaa salasana. Jos joku kerran on niin kiinnostunut mun tilistä ja yrittäny sen salasanan haltuun saada :D En kyllä voi ymmärtää miksi? Okei joo, mulla on salainen numero ja osoite, mut jos joku välttämättä haluaa mut kiinni, niin uskon tuntevan ainakin jonkun joka tuntee mut, jonka kautta vois sitte laitta mulle infoa, että haluis mun numeron. Kun mun numeroa toivottavasti kukaan ei jakele kyselijöille, vaan kysyy multa saako numeron antaa.
Perjantaina oli kiva ja touhukas päivä. Mun vanhin sisko, sen tyttö ja samalla mun kummityttö ja hänen poikaystävä tuli kylään ja laitoin heidän hiukset ja isosisko teki ruokaa, se kun on sen yks ammatti. Mein pikkusisko eli Sonni tuli kans viettää iltaa ja toi meille allergialääkkeitä, kun mun varastot on päässy hupenee ja tää kevät ja alkukesä on ollu hyvin allergisoiva, ainakin mulle. Sonni jäi sit kans yökylään ja oli kivaa taas viettää Sonni-iltamaa. Pistää vaan miettii miten toi mun mies meidän Sonnien menoo kestää :D Kun meillä lähtee jutut ja hommat aina ihan lapasesta ja se voi ehkä tuntuu ulkopuolisesta pölöltä, en tie ku en oo ollu ulkopuolisena mein jutuissa! Mut ehkä se kestää. On täällä ainakin muitakin huoneita sitte, että niihin voi tarvittaessa paeta. Ei olla kyl hirveen usein nähty lähiaikoina, mutta toivottavasti sekin nyt muuttuu ja aletaan nähä useemmin. Meillä on aikapaljon ikäeroa, mutta ollaan oltu yhessä vaiheessa elämää ku paita ja peppu ja se näkyy vieläkin. Me ollaan erottamattomat Sonnit. Kaikkea kestetty ja toisiamme varsinkin, mut silti Sonneillaan edelleen yhdessä <3
Sonni teki tällasen ja lähetti mulle.
Ah, alkaa kädet sattuu. En jaksa kirjottaa enempää. Eikai ees ois mitään asiaa, eikai ollut nyttekää, mut tää on mun tapa. Avaan vaan tyhjän sivun ja alan kirjoittaa. En mieti etukäteen, että mistä tai miten vaan alan kirjoittaa suoraan sitä mitä päähän tulee. Ja uskokaa, että sormien on vaikee pysyä perässä, vaikka 10-sormijärjestelmä onkin hallussa, ainakin osittain :P
Alan nyt näpyttää puhelinta ja vastaa Kookokselle. Se on mun yks ystävä kestä en ollu kuullu kuukausiin mitään ja otti yhteyttä joku aika sitten ja on paljon kuulumisia vaihdettava. Se tyttö on tosi pieni, mutta sitäkin mahtavampi. Nytteki se on intissä! Vaikka on just taistellu suuria pimeyden voimia vastaan ja miekkaillu ne maanrakoon!
<3 HiDi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä nyt joku viesti,
edes piste ;)