Blogi kertoo ihan vain mun elämästä. Elämästä jota useimmiten vihaan, mutta olen pikkuhiljaa oppinut rakastamaankin...
...Work like U will live forever. Love like U will die tomorrow...
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Vihaan mun elämää. Vihaan elämistä, tätä vitun tuntemista. Mä vittu haluan pois!! Miten se voi olla niin vaikeeta? Miks mä en saa mennä? Miks tulee vaistonvarainen selviytymisreaktio tai joku ja yrittää taistella vastaan? Miksen voi vaan luovuttaa ja lähteä. Mä haluan pois. Mä olen siitä aivan varma. Tää on paskaa. Mua sattuu. Miksei yhteen pilleriin voi kuolla?
Mururakas <3 Mä lähetän täältä keskeltä merta sulle ison kasan halirutistuksia ja paaaljon taisteluntahtoa! Mä todella tiiän miltä tuntuu taistella kaikkea vastaan ja tiiän myös sen tunteen, kun tuntuu siltä, et on täysin yksin kaikkien asioiden, huolien ja murheiden kans. Ne on just nitä fiiliksiä, kun sulle aiemmin sanoin, mut rakas, usko mua, sä jaksat taistella mut sun ei tarvii eikä kuulu taistella yksin! Maailman ehkä kliseisin lause mut sanon sen silti: "kenellekään ei anneta kannettavakseen enempää taakkaa, kuin hän itse jaksaa kantaa" toi tuntuu tällä hetkellä tyhmältä ja turhalta, mut sitten kun on taas kaikki ees vähän paremmin, niin tuntuu siltä, että se pitää jopa hiukan paikkaansa. Tiiäks tyttörakas, sä oot mulle niin rakas ja tärkeä, et mä en ikinä anna sun luovuttaa! Never ever! Mä vaikka kävelen sun puolesta läpi tuon helvetin mitä sä nyt käyt läpi, tai parhaani mukaan miekkailen sun kanssa sitä vastaan. Vaikka mulla ei supervoimia ookkaan, niin mulla on taisteluntahtoa ja siitä riittää myös mun rakkaille, eli HiDi, just sulle! <3 rakastan sua ystävärakas! <3 <3:llä, KooKos
pää pystyyn nainen! oot ihan varmasti selviytyjä :)
VastaaPoistaMurmeli! Et sä nyt vielä voi luovuttaa ku mä en ole edes ehtiny sinne vielä :(
VastaaPoistaMururakas <3
VastaaPoistaMä lähetän täältä keskeltä merta sulle ison kasan halirutistuksia ja paaaljon taisteluntahtoa! Mä todella tiiän miltä tuntuu taistella kaikkea vastaan ja tiiän myös sen tunteen, kun tuntuu siltä, et on täysin yksin kaikkien asioiden, huolien ja murheiden kans.
Ne on just nitä fiiliksiä, kun sulle aiemmin sanoin, mut rakas, usko mua, sä jaksat taistella mut sun ei tarvii eikä kuulu taistella yksin!
Maailman ehkä kliseisin lause mut sanon sen silti:
"kenellekään ei anneta kannettavakseen enempää taakkaa, kuin hän itse jaksaa kantaa"
toi tuntuu tällä hetkellä tyhmältä ja turhalta, mut sitten kun on taas kaikki ees vähän paremmin, niin tuntuu siltä, että se pitää jopa hiukan paikkaansa.
Tiiäks tyttörakas, sä oot mulle niin rakas ja tärkeä, et mä en ikinä anna sun luovuttaa! Never ever! Mä vaikka kävelen sun puolesta läpi tuon helvetin mitä sä nyt käyt läpi, tai parhaani mukaan miekkailen sun kanssa sitä vastaan. Vaikka mulla ei supervoimia ookkaan, niin mulla on taisteluntahtoa ja siitä riittää myös mun rakkaille, eli HiDi, just sulle! <3
rakastan sua ystävärakas! <3
<3:llä, KooKos